Kirjaudu MaRan jäsensivuille

Tasapuoliset kilpailuedellytykset turvattava

Anniskelun arvonlisäveron alentamisen ohella MaRan tärkeitä hallitusohjelmateemoja on tasapuolisten kilpailuedellytysten turvaaminen.

 

Teksti: Mervi Oksanen
Piirrokset: Anne Haapanen

 

Ammattimaisella majoitustoiminnalla oltava samat säännöt

Hotel Katajanokassa on ollut hektinen syksy. Hotelli siirtyi marraskuun lopussa osaksi Marriott Tribute Portfolio -ketjua, ja siirtoon liittyneet valmistelut it-järjestelmien uusimisineen ovat pitäneet koko talon kiireisenä. Odotukset ovat suuret, sillä hotellin kaupallinen pohja laajenee Marriottin mukana aivan uudelle tasolle.

– Marriott on tänä päivänä selkeästi suurin toimija maailmassa. Sillä on kaikkiaan 1,2 miljoonaa hotellihuonetta ja sen kanta-asiakasjärjestelmässä on 110 miljoonaa asiakasta, Hotel Katajanokkaa pyörittävän Primehotelsin toimitusjohtaja Tomi Peitsalo kuvailee.

Vaikka Primehotelsilla – ja alalla keskimäärin muutenkin – menee juuri nyt hyvin, varjostavat majoituselinkeinoa kasvavassa määrin alustatalouden aiheuttamat vinoumat. Peitsalo korostaakin, että asia vaikuttaa kaikkiin alalla toimiviin yrityksiin koosta riippumatta.

– Tasapuolisten kilpailuedellytysten turvaaminen on keskeinen asia kaikille toimijoille. Sillä on erittäin paljon merkitystä. Ei kukaan ole näille vinoumille immuuni, Peitsalo toteaa.

Alustatalouden kautta toimivassa majoitustoiminnassa ja sen myötä muuttuneissa kilpailuolosuhteissa voi erottaa kaksi eri asiaa: toisaalta alalle tulleet epätyypilliset toimijat ja toisaalta palvelun jakelu.

– Julkisuudessa puhutaan lähinnä Airbnb:stä, mutta samalla tavalla toimivia on paljon muitakin. Majoitustoimijan ei tarvitse enää olla hotelli, eikä majoituselinkeinossa toimivalla ole enää investointikynnystä. Jakelupuolella taas tulee jatkuvasti lisää välittäjiä, jotka pyrkivät brändäämään oman kanavansa parhaimmaksi. Ja se tietysti kuuluukin markkinatalouteen, Peitsalo pohtii.

Peitsalo näkeekin ilmiössä myös hyviä puolia.

– Hyvää on tietysti se, että tarjonta monipuolistuu ja että kuluttajille saadaan entistä enemmän palveluita ja mahdollisuuksia. Näin myös kysyntäpiikkejä voidaan paremmin tyydyttää, sillä hotellitarjonta on aika staattinen, eikä pysty kovin nopeasti reagoimaan niihin. Ilmiö ei ole välttämättä perinteisiltä hotelleilta pois, vaan voi jopa avata bisnesmahdollisuuksia, Peitsalo listaa hyötyjä.

Sitten päästäänkin niihin alustatalouden kautta pyöritettävän ammattimaisen majoitustoiminnan ongelmiin. Alalta puuttuvat tasapuoliset kilpailuolosuhteet, ja se vääristää kilpailua.

Vaikka alalle tulleet uudet toimijat ovat tyypillisesti pieniä, niiden joukossa alkaa olla yhä enemmän ammattimaisesti toimivia tahoja. Se, että niitä ei kohdella verotuksellisesti samanarvoisesti, on yksi ongelma. Lisäksi ongelmia ovat muun muassa turvallisuusnäkökulma ja työnantajavelvoitteisiin liittyvät asiat.

– Nyt samoista asiakkaista kilpailevat tahot, joilla on aivan erilaiset toimintaedellytykset. Tähän pitäisi löytää ratkaisu. Kilpailu itsessään ja eri muotoiset toimijat kuuluvat markkinatalouteen – ja se on lähtökohtaisesti positiivinen asia – mutta toimintaedellytysten pitäisi olla kaikille samat, Peitsalo korostaa.

Hankaluutena on erottaa jakamistalous ammattimaisesta majoittamistoiminnasta, koska asuntoja on esimerkiksi hajautettu ympäri kaupunkia.

– Suurilla toimijoilla voi olla kymmeniä tai jopa satoja asuntoja eri puolilla kaupunkia. Vaikka asunnot eivät sijaitse yhdessä fyysisessä kiinteistössä, toimijalla voi olla yhteenlaskettuna huomattavasti isompi portfolio kuin yksittäinen kiinteistössä toimiva hotelli on konsanaan. Tämä hajauttaminen hämää tietysti viranomaisia ja muitakin. Toimintaa pidetään sympaattisena ja pienimuotoisena, vaikka se on jotain ihan muuta, Peitsalo selittää.

Peitsalo korostaa, ettei ole jakamistalouden vastustaja. Hän ei myöskään usko kellon kääntämiseen taaksepäin tai luontevan kehityksen kieltämiseen. Sen sijaan hän on vääristyneen toimintaympäristön vastustaja. 

– Vastustan kaikkea sellaista, jossa toimintaympäristöä vääristetään ja kallistetaan niin, että se ei ole tasapuolinen. Tässä on kysymys siitä, että luonteva kehitys valjastettaisiin niin, että vääristymät eivät tule silmille. Tulee luoda malli ennen kuin on liian myöhäistä, ennen kuin toimintatavat yleistyvät kuten alkoholin matkustajatuonnissa on käynyt.

Peitsalo ei osoita kuitenkaan syyttävällä sormella etelänaapurista alkoholia kärräävää kuluttajaa.

– Miksi ei kärräisi? On kohtuutonta ajatella, että yksilö toimisi omien etujensa vastaisesti. Kyllä lähtökohta on, että kukin toimii omien etujensa mukaisesti. Tämä pitää hyväksyä.

Peitsalo heittääkin pallon päättäjien suuntaan Arkadianmäelle.

– Lainsäätäjä on se, jonka tehtävä on pitää huoli toimintaympäristön kehittämisestä ja siitä, ettei rakennevääristymiä tulisi.


 


 

Viihderisteilyjen tukia on leikattava

Alustatalouden kautta toimiva ammattimainen majoitustoiminta vääristää kilpailua myös kylpyläsektorilla. Eikä se valitettavasti ole ainoa laatuaan. Tasapuolisten kilpailuedellytysten esteenä ovat myös muun muassa julkisen sektorin nauttimat edut, omat alkoholijuomat sallivat ravintolat ja viihderisteilyjen miljoonatuet.

– Muutaman niukan vuoden jälkeen ala näyttää menevän kylpylätoiminnassakin taas positiiviseen suuntaan, mutta onhan tässä myös suuria haasteita, Härmän Kylpylän toimitusjohtaja Jan-Erik Hagfors kiteyttää alkavan talven tunnelmat.

Haasteilla Hagfors tarkoittaa juuri edellä mainittuja kilpailun vääristäjiä, kuten viihderisteilyjen tukia. Suomen valtio tukee 13 Suomen lipun alla seilaavaa matkustaja-alusta noin 250 miljoonalla eurolla vuodessa. Ne saavat suorana tukena miehistökustannustukea 38,7 miljoonaa euroa, ja lisäksi laivojen ravintoloissa nautittu ruoka ja alkoholi on vapautettu arvonlisä- ja valmisteverosta.

Tampereen yliopistossa on tutkittu matkustajamerenkulun valtiontukia. Tutkimusten mukaan matkustaja-alusten tuilla on valtava merkitys. Jos maissa toimivat matkailu- ja ravintola-alan yritykset saisivat samansuuruisen tuen, niille syntyisi 370–420 miljoonaa euroa lisätuloa.

MaRa vaatii viihderisteilyjen tukien tuntuvaa leikkaamista. Ensimmäinen askel olisi miehistökustannustuen puolittaminen. Hagfors tukee vaatimusta varauksetta.

– Jostain pitää aloittaa ja nämä MaRan vaalivaatimukset ovat mielestäni hyvä aloitus. Ymmärrän kyllä, että varustamoita pitää tukea jollain lailla huoltovarmuuden vuoksi, mutta näiden nykyisten tukien avulla viihderisteilyt pystyvät hinnoittelemaan palvelunsa selvästi maissa toimivia kilpailijoitaan edullisemmin, Hagfors perustelee.

Hagfors kertoo kuvaavan esimerkin hinnoittelusta: Tuttavaperhe oli lomaillut Muumimaailmassa ja haeskellut majoituspaikkaa samalta suunnalta. Kävi ilmi, että edullisin ratkaisu oli mennä laivalla yön yli ja palata mantereelle aamulla.

– Se oli heille järkytys. Jotain on pahasti pielessä, kun kokoustaminen ja majoittuminen on edullisempaa lähtemällä Turusta laivalla merelle kuin jäämällä hotelliin Turkuun, Hagfors hymähtää.

Maissa toimivien matkailu- ja ravintola-alan yritysten haasteet ovat erityisen suuria juuri rannikolla.

– Rannikon toimijoille tämä on ihan elämän ja kuoleman kysymys. Jos synnytetään hintaetu semmoisen tuotteen osalta, joka on meille elintärkeä, niin vinouttaahan se kilpailutilannetta.

Hagforsin mukaan majoittumiseen, kokoustamiseen ja ravintolatoimintaan liittyviä vinoutumia kannattaisi arvioida uudelleen myös valtiolle kertyvien veroeurojen valossa.

– Matkailu- ja ravintola-ala on yksi työllistävimmistä toimialoista, joten kyllähän meillä on perusteet motivoida päättäjiä muutokseen.

Jos risteilytukia ei saada kuriin, sillä voi Hagforsin mukaan olla kohtalokkaat seuraukset varsinkin alan pienemmille toimijoille.

– Kannattavuuden edellytykset ovat koko ajan heikentyneet. Meillä taistellaan aika kovien työvoimakustannusten, kovien valmiste- ja arvonlisäverojen kanssa – ja taakka kasvaa koko ajan. Alan pienten yritysten haasteena on selviytyä huomisesta päivästä. Päättäjien pitäisi luoda rehelliset edellytykset pk-sektorillekin toimia ja kukoistaa, Hagfors vaatii.


 


 

Julkinen ja yksityinen sektori samalle viivalle

Julkinen sektori kilpailee nykypäivänä monella tavalla yksityisen sektorin kanssa. Ongelmana on, että lainsäädäntö antaa usein julkiselle toimijalle epäreilua kilpailuetua yksityisiin yrityksiin verrattuna.

Ateria-, toimitila- ja kiinteistöpalveluja tarjoavan Sodexon toimitusjohtaja Bianca Brink pitää tilannetta hyvin huolestuttavana.

– Kyllähän tässä on syntynyt aivan ihmeellinen markkinatilanne. Julkiselle sektorille pitäisi ehdottomasti saada samat säännöt. Tällä hetkellä yksityiset yritykset ovat vahvasti eriarvoisessa asemassa julkisen sektorin toimijoiden kanssa, Brink avaa.

Ongelman voi jakaa kahteen osaan. Ensinnäkin on kilpailutus tai oikeammin sen puuttuminen. Kunnat voivat nykylainsäädännön puitteissa tehdä hankintoja omistamiltaan liikelaitoksilta kilpailuttamatta hankintaa. Näin yksityiset yritykset eivät pääse mukaan edes kilpailutukseen. Brinkin mukaan tilanne on epäreilu paitsi yrityksille, myös tavallisille veronmaksajille.

– Kun toimintaa ei tarvitse kilpailuttaa, on mahdotonta tietää, onko toiminta tehokasta. Koska liikelaitosten läpinäkyvyys on niin huono, kukaan ei oikein osaa sanoa tehokkuudesta mitään – tai toisaalta pysty edes selvittämään asiaa. Läpinäkyvyyshän tulisi kilpailutuksen myötä, Brink selittää.

Kuntien strategioissa on usein maininta yksityisen palvelutuotannon hyödyntämisestä. Se on kuitenkin valitettavan usein kuollut kirjain, joka ei näy kuntien päätöksissä ja niiden tekemissä valinnoissa. Vaikka poikkeuksiakin toki on.

Ongelman toinen puoli on Brinkin mukaan kilpailutuksen puuttumistakin suurempi epäkohta: kuntien liikelaitosten ja kunnan omistamien yhtiöiden veroetu.

Veroedussa on kysymys siitä, että liikelaitos saa ruokapalveluita tarjotessaan tehdä elintarvikehankinnoista arvonlisäverovähennyksen. Myös kuntayhtiöt saavat veroedun, jos kunta hankkii elintarvikkeet.

– Kuntayhtiön ruokapalvelun kustannuspohjahan on kilpailutuksissa aivan eri kuin yksityisellä yrityksellä. Kun me teemme tarjousta ja osallistumme samaan kilpailutukseen kuntayhtiön kanssa, mutta ilman tätä veroetua, niin kilpailutilannehan on selkeästi epäreilu. Siinä syntyy ihmeellinen markkinatilanne, koska heillä on paremmat mahdollisuudet voittaa, Brink arvostelee.

Mistään pikkuasiasta ei ole kysymys, sillä elintarvikkeiden osuus kokonaiskustannuksista on keskimäärin noin 40 prosenttia. Näin ollen kuntayhtiöiden nauttiman verottomuuden kokonaishyöty on vajaat 5 prosenttia kokonaiskustannuksista.

Brinkin mukaan kuntayhtiöiden veroetu näkyy selvästi kilpailutuksissa, mutta eri kunnat käyttävät sitä eri tavalla. Jotkut kunnat eivät kilpailuta palveluja lainkaan, toisissa taas on esimerkiksi kilpailutettu vain toiminta, mutta pidetty verottomat elintarvikehankinnat itsellä. Näin kunnat saavat maksimoitua lainsäädännön mahdollistaman hyödyn.

Mitä epäkohdalle sitten pitäisi tehdä? Brink näkee ainoana vaihtoehtona lainmuutoksen, jonka myötä yksityinen sektori pääsisi kilpailutuksissa samalle viivalle julkisen sektorin kanssa. Lisäksi Brink vaatii, että kunnat joutuisivat kilpailuttamaan liikelaitoksiaan.

– Ensin pitäisi olla tasavertaisuus eli kaikilla samat ehdot, kenelläkään ei voi olla veroetuja. Veroetu on tässä se ydin. Siitä tulee se suuri epäoikeudenmukaisuus ja epäsuhta. Sitten pitäisi olla kilpailutus, jonka myötä liikelaitosten toiminta tulisi läpinäkyvämmäksi ja nähtäisiin, kuinka liikelaitos pärjää siinä. Ja jos se pärjää, niin silloinhan se on kilpailutuksen voittaja – tietysti edellyttäen, että kaikilla on samat kustannusvaatimukset eli että sieltä ei jätetä mitään hallinnollisia tai muita osia pois, Brink kiteyttää alan vaatimukset. •

 

Päivitetty 07.12.2018

MaRan verkkosivut käyttää evästeitä. Kun käytät tätä verkkosivua, hyväksyt evästeiden käytön. Lisätietoja verkkosivujemme evästekäytännöistä täällä.

Yhteistyökumppanit

Fennia Hartwall Hartwa Trade Valio Accountor Metos Paulig Winpos Läntmannen Unibake Kespro Schneider Paulig Smartum