Kirjaudu MaRan jäsensivuille

Keskustelu kunniakrouvarien kanssa

MaRan kunniakrouvarit 2017 Juhani Merimaa ja Ari Laakkonen Vitriini-lehti

Päälle heitettyjä Lordi-drinkkejä, takavarikoituja kiertuebusseja, virhearviointeja artistibuukkauksissa sekä intohimolla legendoiksi kehitettyjä ravintoloita ja festivaaleja.

MaRan kunniakrouvarit, konkariravintoloitsijat Juhani Merimaa ja Ari Laakkonen puhuvat urastaan, opeistaan, alkoholipolitiikasta sekä yöelämän ja elävän musiikin muutoksesta.

Ja siitä, kuinka ravintolan menestys kulminoituu edelleen kahteen asiaan.

 

Teksti: Jussi Rasimus 
Kuvat: Timo Niemi

 

Juhani, Tavastia on täynnä tarinoita, joita olet ollut todistamassa 70-luvulta lähtien. Kertoisitko jonkin niistä?

Juhani Merimaa: Aikoinaan eräs ulkomaalainen bändi ei päässyt Tavastialle saapuessaan parkkiin pääoville, joten he jättivät keikkabussinsa läheisen porttikongin eteen ja lähtivät kahville. Joku oli sitten yrittänyt päästä autollaan ulos porttikongista, mutta bussi oli tukkinut reitin. Kun bändi palasi bussilleen, sitä ei ollut enää missään. Kaikki soittimet ja laitteistot olivat yhä bussissa. Selvitimme, että väärin pysäköidyt autot siirrettiin Tattarisuolle. Lähdimme henkilöautollani hakemaan bussia takaisin. Paikka oli mennyt kiinni klo 16, mutta siellä oli vielä joku henkilökunnasta paikalla. Hän ilmoitti, että soittokamat saatte mukaanne, mutta bussi jää tänne. Sanoin, etteivät ne mitenkään minun autooni mahdu, ja alkaisi olla jo kiire keikalle. Henkilö vastasi, että bussi ei liiku mihinkään, ennen kuin monen sadan markan sakko on maksettu, ja sen voi maksaa pankkiin huomenna. Mutta kun keikka on tänään, vastasin. Aikamme keskusteltuamme pääsimme lopulta sovintoon siten, että maksoin sakon hänelle käteisellä, ja hän lupasi viedä rahat seuraavana päivänä pankkiin. Loppu hyvin kaikki hyvin, paitsi bändin bussikuskille, joka sai potkut.

 

Ari, olet toiminut Oulussa Jumprun ravintoloitsijana 30 vuotta. Mikä erikoinen kohtaaminen sinulle on jäänyt mieleen ravintoloissasi?

Ari Laakkonen: Voin kertoa erään henkilökohtaisen epäonnistumiseni tiskin takana. Lordi oli juuri voittanut euroviisut, ja kilpailijaravintolamme oli kehitellyt upean Lordi-drinkin sen kunniaksi. En tiennyt siitä. Eräs nainen oli nauttinut tuon drinkin kilpailijallamme ja saapui sitten meille asiakkaaksi. Nainen tuli pyytämään myös minulta Lordi-drinkkiä. Meillä oli talo tupaten täynnä ja valtava kiire. Ensimmäinen mielleyhtymäni Lordin hahmosta oli ruma ja paha, joten kysyin naiselta, haluaako hän siis oikein ruman ja pahan cocktailin. Nainen innostui, että kyllä. Sekoitin lasiin Chartreusea ja Fernet-Brancaa. Hän maistoi juomaa, irvisteli ja ojensi drinkin miehelleen. Mies maistoi, loi minuun merkitsevän katseen ja heitti juoman päälleni. No, aina ei voi onnistua.

 

Mitä pidätte merkittävimpinä saavutuksina urallanne?

A: Olen työllistänyt nelisenkymmentä ihmistä yhdessä yhtiökumppanieni Ari Flinckin, Esa Hiltusen ja Mika Jacklinin kanssa, ja olen saanut ravintoloista leivän myös itselleni. En ole tehnyt mitään suurta innovaatiota bisneksessä, mutta olen ylpeä, että Kaarlenholvi ja Jumpru ovat ravintoloita, joilla on pitkä hallinta-aika. Se ei ole tullut tuurilla tai pelkästään ovia avaamalla. Se on vaatinut jokapäiväisen työn ja miettimisen, mitä viime viikolla tapahtui, mitä tänään tapahtuu ja mitä vuoden päästä tapahtuu. Mutta ei meidän ole tarvinnut keksiä pyörää uudelleen vaan rakentaa asioiden varaan, jotka perustuvat ihmisten keskinäiseen kanssakäymiseen.

J: On kova juttu, että Tavastia on hengissä edelleen. Tavastian elinkaari on rock-klubiksi poikkeuksellisen pitkä jopa kansanvälisessä vertailussa. Tavastia on toiminut suurin piirtein samalla idealla 70-luvun alusta ja 50-vuotisjuhlat pidetään parin vuoden kuluttua. Festivaalitoimintani puolestaan alkoi, kun muutin Korsoon 1987 ja tapasin Ari Salosen ja Tapio Nousiaisen. Aloimme puuhata Korsoon kyläjuhlaa, ja Ankkarockista kasvoi aika iso juttu vähän vahingossa. Perustamamme Vantaan festivaalit vastasi tapahtumasta ja Tavastia anniskelusta. Vantaan festivaalit voitti monien vaiheiden jälkeen kilpailutuksen Ruisrockin järjestämisestä 2001. Ruisrockin myötä olemme verkostoituneet kansainvälisesti ja kehittäneet festivaalia nykykuntoonsa. Myös siellä anniskelun on hoitanut Pekka Görmanin kanssa omistamani Helsingin Rock and Roll. Tavastia on myös toinen pääosakas Finnish Metal Eventsissä, jonka Tuska-festivaali järjestettiin viime kesänä 20. kerran. Hoidamme Tuskassa anniskelua ja ravintolatoimintaa. Tavastia myy nykyisin ravintolapalveluitaan myös monille festivaaleille ja tapahtumille, joiden riskeissä en ole henkilökohtaisesti tai yhtiöiden kautta mukana.

 

"Kilpailijamaissamme uudet liikeideat syntyvät paljon vähemmällä sääntelyllä kuin meillä."

Juhani Merimaa

 

Ravintolatarjonta on kasvanut viime vuosina huimasti Suomessa. Miten te näette ravintola-alamme sijoittuvan eurooppalaisessa vertailussa?

J: Sääntely on Suomessa edelleen paljon voimakkaampaa kuin yleisesti Euroopassa. Me olemme mukana kansainvälisessä kilpailussa. Lähialuettamme ovat yhtä lailla Pietari, Riika, Vilna ja Gdansk kuin Tallinna, Tukholma ja Kööpenhamina. Me olemme tässä ketjussa yhä se kankein lenkki. Regulaatiota on muissakin maissa, mutta esimerkiksi Kööpenhaminassa uudet liikeideat syntyvät paljon helpommin ja vähemmällä sääntelyllä kuin meillä.

A: Suomalainen sääntely kahlitsee ravintoloiden luovuutta.

J: Juuri näin. Kävin äskettäin Kööpenhaminassa Food Truck -tapahtumassa, joka järjestettiin isossa hallissa. Siellä oli kymmeniä anniskelu- ja ruokakojuja terassit katoillaan. Hallissa ei ollut ilmastointia, merkittyjä poistumisteitä eikä portsareita, ja koko paikka oli yhtä anniskelualuetta. Suomessa vastaavanlaisen tapahtuman järjestäminen ei onnistu ilman ilmastointia, poistumisteitä ja portsareita.

A: Eikä ilman omavalvontasuunnitelmaa ja terveystarkastajan vierailua.

J: Suomessa ajatellaan ensin, mitä pahaa tekemisestä voi aiheutua. Tuollaisella asenteella trendi ehtii jo vaihtua seuraavaan ennen kuin mitään saadaan järjestettyä. Ulkomailla on tyypillistä, että katsotaan miten sääntöjen asettamat rajoitukset voidaan ratkaista. Suomessa ajatellaan, että meidän täytyy toimia juuri sääntöjen mukaan, koska ei ole muuta vaihtoehtoa. Silloin ei edes mietitä, voisiko asian tehdä toisin. Alkoholilakia uudistettaessakin on maalailtu kauhukuvia ennen kuin laki on ollut voimassa päivääkään. Itse ajattelisin mieluummin niin, että lakia voidaan tarvittaessa myöhemmin korjata, mutta ensin pitäisi antaa mahdollisuus kokeilla. Ruisrockissa alle 18-vuotiaiden osuus yleisöstä on vain muutama prosentti. Meillä on silti oltava tupla-aidat, jotta asiakas ei pysty ojentamaan juomaa anniskelualueelta pois. Rakennamme koko infra­struktuurin olemattoman ongelman ratkaisemiseksi. Olemme mukana kansainvälisessä kilpailussa, mutta Suomi alkaa olla viimeinen linnake, joka pitää kiinni periaatteista, jotka muualla on hylätty.

 

Alkoholilakiesitys kieltäisi jatkoajat ulkotarjoilualueilla. Lakiesitys voi vielä muuttua, mutta mitä haittaa yöulkoanniskelun menetyksestä teille olisi?

J: Ruisrockissa oli ennen ongelmallista, kun kymmenet tuhannet ihmiset poistuivat samaan aikaan alueelta kapeaa siltaa pitkin. Ongelma ratkesi jatkamalla ohjelmaa yhdellä lavalla puoli kolmeen yöllä. Siten saimme porrastettua poistumista. Nyt lakiehdotuksessa halutaan kieltää ulkoanniskelu koko maassa klo 1.30 jälkeen. Mitä järkeä on kirjoittaa lakiin asioita, jotka voisi jättää alueellisen viranomaisen harkittavaksi. Eli rajoitettaisiin mieluummin vasta sitten, jos aiheutuu ongelmia.

A: Meillä on ollut 30 vuotta jatkoaika terassillamme puoli neljään. Se on hyvin olennainen osa yöbisnestämme lämpimään vuodenaikaan. Kiellon toteutuminen on kauhuskenaario, joka pistäisi koko liikeideamme uusiksi. Meillä on katettu ja lämmitetty terassi: mihin me yhtäkkiä laittaisimme 150 ihmistä puoli kahden aikaan yöllä? Terassimme aukioloista on sovittu tähän asti hyvässä yhteisymmärryksessä viranomaisten ja naapuruston kanssa. Jos jatkoaikakielto, ja järjestyksenvalvojienkin määrä, kirjataan lakiin, asia ei ole enää neuvoteltavissa.

J: Olin jo 15 vuotta sitten työryhmässä, jossa pohdittiin alkoholipolitiikan liberalisointia. Kaikki eduskuntaryhmät olivat delegoineet alkoholiasiat raittiussiivelleen, joten keskustelu ei johtanut mihinkään. Ravintolaelinkeinoa säädellään edelleen sosiaali- ja terveysministeriössä, jonka tavoitteena on minimoida alkoholista aiheutuvat haitat. Monissa muissa maissa ravintolat nähdään positiivisena osana matkailuelinkeinoa. Esimerkiksi Lapissa turistit haluavat varmasti elää maanantaista keskiviikkoon aivan samalla tavoin kuin viikonloppuisin. Heillä ei ole varaa odottaa, että vasta viikon loppupuolella ravintoloissa tapahtuu jotain.

 

”Sielu on se, joka ravintolaa kantaa.
Ykköstuote on kuitenkin toinen ihminen."

Ari Laakkonen

 


Anniskelun osuus alkoholin kokonaiskulutuksesta on laskenut Suomessa 20 vuotta. Asiakaskäyttäytyminen on muuttunut tällä vuosikymmenellä, mikä on johtanut yöelämän murrokseen. Mikä on teidän omakohtainen kokemuksenne?

A: Ainakin Oulussa kulutus keskittyy täysin viikonloppuun. Loma-aikojen ulkopuolella yöelämässä käyvät arkena vain opiskelijat. Tavallisena arki-iltana kaupungissa on puolenyön aikaan liikkeellä korkeintaan pari sataa ihmistä.

J: Tavastia toimii yökerhomaisesti vain viikonloppuisin. Lauantaidiskomme elää uutta renessanssia, ja perjantaisin on välillä loppuunmyytyjä urbaanin musiikin bileitä. Viikolla keikat saattavat olla loppuunmyytyjä, mutta ne päättyvät puoleen yöhön mennessä. Arkena yöbileisiin on vaikeaa saada ruuhkaa, vaikka olisi turisteja liikkeellä.

A: Terveysajattelu on voimissaan parikymppisilläkin. Alkoholia juodaan vähemmän mutta laadukkaammin kuin ennen. Se on osa yhteiskunnallista muutosta, jonka me olemme nuoressa asiakaskunnassamme havainneet viimeisen viiden vuoden aikana.

J: Ilmiö ei ole vain suomalainen. Yökerhot ovat arkena melko hiljaisia myös Tukholmassa ja Amsterdamissa. Berliinissä ja Lontoossa voi olla vilkasta läpi viikon. Baarit ovat kovassa nousussa ympäri maailmaa, mikä on johtanut siihen, että sosiaalisia kohtaamisia ja parinmuodostumista tapahtuu muuallakin kuin yökerhoissa. Perinteisten, kimaltelevien yökerhojen comeback on tuskin näköpiirissä ihan lähitulevaisuudessa.

A: Voi jopa olla, että hallimaiset yökerhot eivät palaa entiseen suosioonsa lainkaan.

 

Onko taantuman johdattama aallonpohja kuitenkin jo selätetty teidän ravintoloissanne?

J: Kertaostosten määrä on edelleen hyvin maltillinen. Kaksi ostosta per asiakas on hyvin lähellä totuutta.

A: Meidän ravintoloissamme ei ole ollut varsinaista aallonpohjaa. Nokka on ollut koko ajan selkeästi pinnan yläpuolella. Taantuma on toki näkynyt myös meillä siten, että ihmiset ovat saapuneet myöhemmin ja ostaneet vähemmän, mutta olemme koko ajan olleet vahva osa oululaista baarikulttuuria. Olemme sitä kautta ehkä kuuluneet voittajiin, kilpailijat ovat seuranneet enemmän meitä kuin me heitä. Olemme saaneet aina viikonloppuisin ravintolat täyteen ja jonoa ovelle ja tehneet arkena yhteistyötä opiskelijoiden kanssa.

J: Bailaaminen ja sosiaalinen kanssakäyminen ei lopu suhdanteisiin. New Yorkissa oli iso talouskriisi vuosikymmenen vaihteessa, mutta eivät jonot poistuneet suosituimpien paikkojen edustalta. Kysyntä vain jakaantui tiiviimmin. Tietyillä liikeideoilla on elinkaarensa. Me olemme hakeneet pidempikaarisia liiketoiminnan muotoja, jotka eivät perustu sisustukseen vaan sisältöön ja kohderyhmien hallintaan. Keskiostoksen määrällisen pienentymisen myötä olemme voineet myydä laadukkaampia ja parempikatteisia juomia. Pahinta olisi, jos kilpailu ajaisi ravintolat alennusmyyntikierteeseen halvimmasta tuopin hinnasta. Nollakatemyyntiä ei ole onneksi Helsingin keskustassa juuri näkynyt.

A: Meidän perusajatuksemme on samantyyppinen. Jumpru ja Kaarlenholvi ovat toimineet hyvin pitkälle samalla liikeidealla yli 30 vuotta, kun moni kilpailijamme ajattelee yhden liikeidean elinkaareksi viisi vuotta. Miljööseenkään ei ole tehty kovin suuria muutoksia, vain päivityksiä, jotta paikat pysyvät siisteinä. Ajatusmaailmamme on, että ravintolalla täytyy olla oma sielu. Sielu on se, joka ravintolaa kantaa.

 

”Rokkiklubin ei kannata jättää
nyt nuorisotyötä tekemättä.”

Juhani Merimaa

 

Sielukkuudella selittyy siis osittain ravintoloidenne pitkäikäisyys ja legendaarisuus.

A: Toinen ihminen on kuitenkin ykköstuote. Sarkastisesti ilmaistuna yöravintolatoiminta on siinä mielessä yksinkertaista, että ei tarvitse kuin saada samaan aikaan samaan tilaan samanhenkisiä ihmisiä tiiviisti keskenään. Sen jälkeen ihmiset tekevät itselleen elämyksen.

J: Keskeistä on, että ihminen kokee olevansa meillä oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Ja toki Suomeen kaivataan myös aallonharjan trendiravintoloita, vaikka niiden kaaret ovat lyhyempiä. Mitä vilkkaampi ravintola- ja tapahtumakaupunki Helsinki on, sitä parempi meidän kannaltamme. En missään nimessä haluaisi, että Tavastia olisi kaupungin ainoa rokkiklubi, mutta tavoitteeni voisi olla, että Helsinki olisi Itämeren kiinnostavin elävän musiikin kaupunki.

 

Ari, jos ihmisten kohtaaminen on kaiken ydin, miksi he ovat 30 vuotta halunneet kohdata toisiaan juuri teidän ravintoloissanne?

A: Olisi tylsää vastata tähän luettelemalla asioita, joten vastaan mieluummin näin: ravintola on kuin taideteos, josta asiakkaat ja kilpailijat näkevät raamit, mutta teoksen sisään maalatut asiat näkevät vain omistajat. Valmiiseen teokseen on vaadittu satoja, jopa tuhansia siveltimenvetoja. Menestys on syntynyt niistä.

 

Siis yksityiskohtien huomioimisesta?

A: Ne ovat olennainen osa mutta eivät kaikki. Olutvalikoima tai oikeaoppinen juomanlaskeminen on kopioitavissa. Kun menin Oluthuone Leskiseen osakkaaksi, minulta kului kaksi kolme vuotta oppia täysin ymmärtämään, mistä siinä ravintolassa on pohjimmiltaan kyse. Ravintolatoiminta on elämysbisnestä, joka ei voi perustua pelkästään faktoihin. Tarvitaan tunnetta ja mutua, jotta homma pysyy aitona. Meidän omistajien olisi vaikeaa olla mukana ravintolassa, jossa emme itse viihtyisi.

 

Oluthuone Leskinen nojaa ainakin poikkeuksellisen laajaan olutvalikoimaan.

A: Leskisen liikeidea poikkeaa muista paikoistamme siten, että se toimii enemmän tuote edellä. Leskisessä asiakas miettii ensin mitä haluaa juoda ja katsoo vasta sitten, keitä muita on paikalla. Leskinen valittiin vuoden 2014 olutravintolaksi Suomessa, vaikka sijaitsemme melko pohjoisessa. Se tuntui hienolta arvostukselta osaamistamme kohtaan.

 

"Tämä on elämysbisnestä, jossa johtaminen
ei voi perustua pelkästään faktoihin."

Ari Laakkonen

 

Juhani, olet ollut mukana livemusiikkibisneksessä 70-luvulta. Myös rokkiklubien on todettu olevan murroksessa, koska perinteinen rock ei vetoa nuoriin. Mikä on tilanne tällä hetkellä?

J: Elävä musiikki kasvaa maailmanlaajuisesti koko ajan, koska latausbisnes romahdutti levykaupan. Monet klubit ovat kaventaneet tarjontaansa kotimaisiin suuriin nimiin, kuten Apulantaan ja Popedaan, mutta silloin nuorisotyö ja yleisön uudistaminen uhkaavat jäädä tekemättä. Musiikki on sukupolvikokemus. Kitararokin kulta-aika oli 80–90-lukujen taitteessa, mutta sillä musiikilla ei ole enää hirveästi kosketuspintaa alle 25-vuotiaisiin. Tämä näkyy artistivalinnoissa esimerkiksi Ruisrockissa, jonka pääkohderyhmä on 18–25-vuotiaat. Myös perinteisten klubien on tarjottava musiikkia, joka kiinnostaa nuorisoa. Meidän päämielenkiintomme on nyt 90-luvulla ja sen lopulla syntyneissä artisteissa, jotka vetoavat ravintoloissa käymistä aloittelevaan ikäryhmään. Rock-klubien menestyminen vaatii myös tarpeeksi suuren väestöpohjan, sillä ne joudutaan yleensä rakentamaan erilaisten alakulttuurien ja musiikkityylien alalajien varaan. Mainstream syntyy aina vuorovaikutuksessa alakulttuurien kanssa, ja Suomessa matka undergroundista mainstreamiksi on aika lyhyt. Hyvästä esimerkistä käy JVG. Tällaisissa prosesseissa mukana eläminen on koko klubibisneksen ydin. Elävää musiikkia kuluttaa nykyisin myös laaja ikähaarukka lapsesta eläkeläiseen. Vanhempi väki suosii rock-klubien sijaan konserttisaleja. Ne ovat yhteiskunnan rahoilla tehtyjä, subventoituja paikkoja, joita voi vuokrata huomattavasti halvemmalla kuin esimerkiksi Tavastian. Myös se selittää artistien konserttisalikiertueiden yleistymisen.

 

Mitkä ovat merkittävimmät asiat, jotka olette uranne aikana oppineet? Minkä neuvon antaisitte parikymppiselle itsellenne?

J: Tekemiseen on säilyttävä intohimoa, jotta oma työ tuntuu makeimmalta jutulta maailmassa. Mutta toimintaa ei tarvitse olla aina katsomassa pilkkuun asti vaan yöunista kannattaa pitää kiinni. Toisaalta, asiakkaiden kohtaaminen on managementin keskeinen osa. Ravintolaa ei voi johtaa kirjoituspöydän takaa.

A: Toimistossa eivät ole asiakkaasi eivätkä työntekijäsi. Sinun pitää nähdä ja tulla nähdyksi. Vaihda jokainen lamppu, nosta jokainen roska. Et voi jättää yhtään juttua puolitiehen, että ei se haittaa, vaikka tuote on vähän tuollainen, palvelu vähän tällainen ja musiikki vähän sellainen. Jokainen juttu pitää miettiä ja tehdä kunnolla alusta loppuun.

 

Entä mikä olisi saanut jäädä tekemättä?

A: Vielä ei ole tullut sitä aamua vastaan, etteikö olisi ollut kivaa lähteä töihin, vaikka yrityksemme on tehnyt myös ravintoloita, jotka eivät ole onnistuneet. Oluthuone Parkkinen Tuiran kaupunginosassa oli yksi sellainen. Toisaalta, olemme oppineet virheistämme paljon.

J: Showbisneksessä tulee virhebuukkauksia säännöllisesti. Kun heittää kymmenen virveliä jokeen, ei taimen tartu jokaiseen. Virheet ottavat päähän, mutta on väärä lähtökohta buukata vain sellaisia esiintyjiä, joilla tekee varmasti tiliä. Pitää nauttia onnistumisista ja unohtaa aktiivisesti epäonnistumiset.

 

Juhani, onko joku virhearviointi jäänyt erityisesti mieleesi?

J: En ottanut esimerkiksi uransa alkuvaiheessa ollutta Bon Jovia keikalle Tavastialle. Bändi oli tulossa Kissin tai jonkun vastaavan lämppäriksi Tukholmaan, ja sitä tarjottiin myös meille. Tsekkasin Bon Jovin taustoja ja arvelin, ettei bändi varmaan myy. Bon Jovi esiintyi lopulta Kulttuuritalolla, ja keikka tekikin tappiota. Olisi kuitenkin ollut hieno sulka hattuun, jos Bon Jovi olisi tehnyt ekan keikkansa Suomessa Tavastialla.

 

 

Millaisena näette ravintoloidenne tulevaisuuden viiden tai kymmenen vuoden kuluttua?

A: Näen asiat hyvin positiivisessa valossa, jos valtiovallan taholta tulevat uhat eivät toteudu. Silloin pääsemme kehittämään liiketoimintaamme siten, että ravintolamme ovat viidenkin vuoden päästä suosittuja ja edelleen edelläkävijöitä Oulussa. Tosin itse alan silloin jo miettiä, mitä teen eläkkeellä.

J: Minä olen vähentänyt työntekoa jo nyt. Toimin Tuskassa ja Ruisrockissa hallituksen jäsenenä, joskin hyvin informoituna sellaisena. Tavastialla olen yhä vahvasti mukana, mutta siinäkin päivittäisbisnestä hoitaa organisaatio. Hoidan myös osan buukkauksista, koska monet soittavat minulle vanhasta muistista. Tarkoitukseni ei ole myydä firmojani vaan jatkaa omistajana. Varmistamme liiketoiminnan jatkumisen suunnatuilla osakeanneilla. Tavastia on aika vahvasti henkilöön sidottua bisnestä. Jos myisimme Helsingin Rock and Rollin, idea voisi muuttua aika paljon. Kansainväliset pörssiyhtiöt ovat tulleet aika vahvasti livebisnekseen mukaan, joten haluan omalla toiminnallani vaikuttaa siihen, että Suomessa säilyisi myös vahva indieskene.

J: Luulen, että elävän musiikin toiminta säilyy ravintoloissa tulevaisuudessakin, mutta muotoon vaikuttaa se, mitkä asiat ihmisille ovat silloin tärkeitä. Jos katsotaan taaksepäin, muutokset 80-luvun lopulta tähän päivään eivät ole olleet kuitenkaan dramaattisia. Tuotteen ja palvelun sisällä on toki tapahtunut paljon. Teknologia menee niin hurjasti eteenpäin, että en osaa edes aavistaa, mitä kaikkea tulee tapahtumaan. Uskon kuitenkin, että se varsinainen elämys, eli kaksi ihmistä kohtaa musiikin soidessa, tulee varmasti säilymään.

A: Suomalainen ravintolakulttuuri menee vauhdilla eteenpäin, ja tämä on iloinen leikkikenttä. Minulla on kova usko nuoreen polveen, joka on oppinut syömään ulkona ja diggailemaan hyviä juomia. Heidän myötään toimiala kehittyy. Tämä on makea bisnes olla mukana. •


KUKA?

Ari Laakkonen on kollegoidensa parissa arvostettu Oulun ravintolamaailman ilmentymä.
Yhteistyö muiden oululaisten ravintoloitsijoiden kanssa on hänelle itsestään selvä osa bisnestä.

Pitkällä urallaan nissestä ravintoloitsijaksi edennyt Laakkonen toimii yrittäjänä ravintola Kaarlenholvissa, Jumpru Pubissa ja Oluthuone Leskisessä yhtiökumppaniensa
Ari Flinckin, Esa Hiltusen ja Mika Jacklinin kanssa.

Laakkonen on ollut MaRan hallituksessa 2009–2014 ja toiminut aktiivisesti Oulun alueyhdistyksessä. Hän on ollut mukana muun muassa ideoimassa kaupunkiin ravintolaelämää
ja eri kultuurilajeja yhdistänyttä Patiolta patiolle -tapahtumaa.

Laakkonen on myös intohimoinen jalkapallon ystävä. Kun hiljattain vietetty häämatka suuntautui vaimon ehdotuksesta Liverpooliin, ohjelmaan kuului luonnollisesti myös ”The Redsin” kotiottelu. Jumpru tukee kotikaupunkinsa jalkapalloilua muun muassa AC Oulun kummipelaajatoiminnalla.


 

KUKA? 

Juhani Merimaa on rockravintoloiden ja festivaalien ikoni. Hän aloitti Tavastialla 1970-luvulla Hämäläis-Osakunnan kuraattorina ja ryhtyi rockpyhätön toimitusjohtajaksi 1980.
Uraan mahtuu myös hotellinjohtajan pesti 90-luvun taitteessa.

Merimaa toimii yrittäjänä Helsingin Rock and Rollissa, jonka hän omistaa yhtiökumppaninsa Pekka Görmanin kanssa. Yritykseen kuuluvat Tavastian lisäksi Semifinal-klubi ja ravintola Ilves.

Merimaa on tehnyt mittavan uran myös festivaalibisneksessä. Nykyisin hän toimii osakkaana yrityksissä, jotka järjestävät Ruisrockia ja Tuska-festivaalia. Hänellä on kiistattomat ansiot festivaalien kehittymisessä monipuolisiksi elämyskeskuksiksi.

Merimaa on intohimoinen jalkapalloharrastaja ja pelannut pitkään FC Tavastian riveissä. Hän on seurannut läheltä myös kotimaisen huippujalkapalloilun kehitystä pitkäaikaisena HJK:n hallituksen jäsenenä. Mestaruuskauden päätösjuhlat pidettiin luonnollisesti Tavastialla.

Päivitetty 01.02.2018

MaRan verkkosivut käyttää evästeitä. Kun käytät tätä verkkosivua, hyväksyt evästeiden käytön. Lisätietoja verkkosivujemme evästekäytännöistä täällä.

Yhteistyökumppanit

Fennia Hartwall Hartwa Trade Valio Accountor Metos Paulig Winpos Läntmannen Unibake Kespro Schneider Paulig Smartum