Ympäristöministeriö on laatinut luonnoksen hallituksen esitykseksi rakentamislain muuttamisesta. Rakentamislakiin lisättäisiin uusi pykälä, jossa säädettäisiin asumisen ja majoittumisen määritelmistä sekä lyhytaikaisen vuokraustoiminnan määrittelystä. MaRa on korostanut lausunnossaan tarvetta selkeyttää asumisen ja majoittumisen välistä rajanvetoa. Myös lyhytaikaisen vuokraustoiminnan määrittäminen lain tasolla on tärkeää. MaRa vastustaa ehdotusta antaa kunnille mahdollisuus poiketa lain pääsäännöstä.

Asuinhuoneistojen lyhytaikainen vuokraaminen on viime vuosien aikana kasvanut voimakkaasti – myös Suomessa. Julkisuudessa on käyty keskustelua siitä, että matkailijoiden määrän hallitsematon kasvu on aiheuttanut kielteisiä ilmiöitä ympäri maailmaa. Se liittyy lähinnä Airbnb-tyyppiseen majoitusliiketoimintaan. Paikallisten asukkaiden kotitaloista on tullut hotelleja ilman niitä koskevaa lainsäädäntöä ja asiakkaista huolenpitämistä. Majoitusliiketoiminta on levinnyt asemakaavojen ja rakennuslupien vastaisesti alueille, joihin sitä ei ole tarkoitettu.

MaRa on pitänyt perusteltuna ja tärkeänä pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelman mukaisesti selkeyttää asuntojen vuokrausta sekä majoitusliiketoimintaa koskeva lainsäädäntö vastaamaan nykypäivän tarpeita ja käytäntöjä. Asumisen ja majoittumisen välistä rajanvetoa tulee selkeyttää. Myös lyhytaikaisen vuokraustoiminnan määrittäminen lain tasolla on tärkeää.

MaRa korosti ympäristöministeriölle antamassaan lausunnossaan sitä, että asuntojen vuokrauksen ja majoitusliiketoiminnan välistä rajanvetoa on perusteltua arvioida siitä näkökulmasta, onko asuntoa vuokraavan toiminta ammattimaista vai enemmänkin satunnaista toimintaa.

Rakentamislakiin ehdotetun uuden pykälän mukaan asumiseksi katsottaisiin vähintään neljä viikkoa kestävillä sopimuksilla tapahtuvat asunnon hallintaoikeuden luovuttamiset. Sitä lyhyemmät hallintaoikeuden luovuttamiset katsottaisiin majoittumiseksi. Asumista olisi myös omassa käytössä olevan asunnon tilapäiset luovuttamiset, vaikka ne kestäisivät alle neljä viikkoa.

MaRa pitää perusteltuna säätää laissa siitä, että asumiseksi tulee katsoa vähintään neljä viikkoa kestävillä sopimuksilla tapahtuvat asunnon hallintaoikeuden luovuttamiset. Tämä ajanjakso on kestoltaan riittävän pitkä osoittamaan asuntoa vuokraavan tarkoittaneen sen enemmän huoneenvuokraukseksi kuin lyhytaikaiseksi ja ammattimaiseksi majoitusliiketoiminnaksi. MaRa pitää perusteltuna myös sitä, että asuntoa, jossa on itse kirjoilla tai jota itse käyttää vapaa-ajan asuntonaan, voi hyödyntää lyhytaikaiseen vuokraustoimintaan esimerkiksi oman lomansa aikana, mutta asuminen ei kuitenkaan mahdollistaisi ammattimaista majoitusliiketoimintaa.

Kunnille ei tule antaa mahdollisuutta määrätä poikkeusta lain pääsäännöstä

MaRa on vastustanut ehdotusta kunnan mahdollisuudesta määrätä rakennusjärjestyksellä lyhytvuokrauksen sallittavuudesta ja vaatinut, että sitä koskevaa säännöstä ei tule lisätä lakiin.

Asuntojen vuokrauksen ja majoitusliiketoiminnan välisen rajanvedon selkeyttämiseksi on tärkeää säännellä lain tasolla, minkä pituinen oleskelu asuinhuoneistossa tulee katsoa asumiseksi ja mikä majoittumiseksi. Kunnille annettava mahdollisuus poiketa laissa säädetystä ei merkitsisi mitään muutosta nykytilaan. Samalla se ei myöskään vastaisi siihen, mitä hallitusohjelman kirjauksella selkeyttää asuntojen vuokrauksen ja majoitusliiketoiminnan välistä rajanvetoa on tarkoitettu.

MaRa ei ole myöskään pitänyt tarkoituksenmukaisena arvioida lain pääsäännöstä poikkeamista sen perusteella, millaisia eroja asumisen ja majoituksen markkinoissa on kuntien välillä. MaRa katsoo, että sääntelyn pitää luoda tasapuoliset kilpailuolosuhteet ja sen tulee olla ilman poikkeuksia samanlaista riippumatta siitä, missä päin Suomea sitä maantieteellisesti harjoitetaan.

Ikkunattomia majoitushuoneita tulee voida rakentaa vapaasti ilman rajoituksia

Vuoden 2025 alussa voimaan tulevan rakentamislain mukaan majoitustilassa on oltava ikkuna. Ympäristöministeriö on rakentamislain korjaussarjaan tehtävien muutosten yhteydessä valmistellut myös uuden asuin-, majoitus- ja työtiloja koskevan asetusluonnoksen, jossa esitetään mahdollisuutta poiketa ikkunavaatimuksesta.

Ikkunattomien majoitushuoneiden määrää ei rajoitettaisi silloin, kun kysymys olisi rakennuksen laajamittaisesta korjauksesta tai käyttötarkoituksen muutoksesta majoitusrakennukseksi. Sen sijaan uutta majoitusrakennusta rakennettaessa ikkunavaatimuksesta voitaisiin poiketa enintään 20 prosentissa majoitushuoneista.

MaRa on kannattanut ehdotusta, jonka mukaan ikkunattomien majoitushuoneiden lukumäärää ei rajoiteta silloin, kun kysymys on rakennuksen laajamittaisesta korjauksesta tai käyttötarkoituksen muutoksesta majoituskäyttöön. Ikkunavaatimusta koskevaa poikkeusta ei kuitenkaan tule sitoa vain näihin tilanteisiin. MaRa on esittänyt, että uutta majoitusrakennusta rakennettaessa ikkunavaatimuksesta tulee voida poiketa enintään 30 prosentissa majoitushuoneista.

Majoitushuoneessa luonnonvalon merkitys eroaa asuinhuoneiston makuuhuoneesta. Majoitushuoneen käyttö on tavallisesti tilapäistä ja lyhytaikaista, ja valinta ikkunan tarpeellisuudesta pitää antaa palvelua käyttävälle asiakkaalle. Asiakasta voi helposti informoida etukäteen huoneiden varustelutasosta ja näkymästä, eikä sääntelyllä pidä tehdä valintoja asiakkaan puolesta.

Uuden asetuksen on tarkoitus tulla voimaan rakentamislain kanssa samaan aikaan ensi vuoden alussa.