Tienvarsimainonnalla on suuri merkitys matkailu- ja ravintola-alan yrityksille. Yritykset saavat tuotteilleen ja palveluilleen näkyvyyttä tienvarsimainoksilla ja toisaalta niillä voidaan informoida palveluiden olemassaolosta tietyllä paikkakunnalla. Tienvarsimainoksilla on tärkeä rooli myös tienkäyttäjien opastamisessa kohteen luokse.
Kun tienvarsimainonta muuttui luvanvaraisesta ilmoituksenvaraiseksi, eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunta kiinnitti lain muuttamisessa vakavaa huomiota siihen, että uuden lain tulee tosiasiallisesti helpottaa eri tahojen toimintaa ja vähentää hallinnollista taakkaa. Valiokunta korosti, että ilmoitusmenettelyn pitää käytännössä muodostua lupamenettelyä huomattavasti helpommaksi ja selkeämmäksi sekä kustannustehokkaammaksi.
Liikennevirasto laati lain hyväksymisen jälkeen tienvarsimainonnasta kymmensivuisen yksityiskohtaisen määräyksen vuonna 2016. Laissa ilmoitusasiaksi kutsuttu menettely oli lainmuutoksenkin jälkeen lupamenettely. Lain säätäjien tavoitteiden vastaisesti lain muuttaminen ei käytännössä vähentänyt yritysten hallinnollista taakkaa eivätkä kustannukset vähentyneet.
Traficomin uusi määräysluonnos on lähetetty lausuntokierrokselle heinäkuussa 2019. Luonnoksen liitteenä olevan perustelumuistion mukaan määräyksen tavoitteena on selkeyttää mainosten sijoittamisen sääntelyä ja toiminnanharjoittajan mahdollisuutta arvioida mainosten mahdollisia sijoittamispaikkoja. Määräysluonnos ei MaRan käsityksen mukaan täytä tätä tavoitetta.
MaRa on lausunnossaan vaatinut määräyksien selventämistä ja viranomaisen harkintavaltaa koskevan kohdan muuttamista. MaRan kannan mukaan viranomainen voisi poiketa määräyksistä mainoksen asettajan eduksi tapauskohtaisen harkinnan perusteella, mutta ei sen sijaan kieltää mainoksia tapauskohtaisen harkinnan perusteella. Maanteillä jo olemassa olevia poikkeusluvallisia mainoksia, joista ei ole aiheutunut selvitysten mukaan liikenneturvallisuusriskejä, ei tarvitse poistaa, vaan ne voidaan myös ilmoitusmenettelyssä asettaa nykyisille paikoilleen. Tämän tulee koskea sekä tavallisia että itsevalaisevia mainoksia.
MaRa on myös ottanut kantaa tilapäisiin ilmoituksiin, joita hyödyntävät niin tapahtumat kuin huvi- ja häätilaisuuksia järjestävät yritykset. Määräysluonnoksen mukaan tilapäisen ilmoituksen maksimikoko saisi olla enintään neliömetrin. MaRa on vaatinut, että määräysluonnoksesta poistetaan tilapäisten ilmoitusten maksimikokoko. Jos maksimiko katsotaan välttämättömäksi määritellä, niin maksimikoon on oltava olennaisesti suurempi, jotta se ei hankaloita opastamista erilaisiin tapahtumiin.