Ravintolaan tulevissa raaka-ainepakkauksissa voi alkuperämaan sijasta olla merkinnät EU, ei-EU tai useat EU-maat. Kaloissa voi olla pelkkä kalastusalueen kertova koodi. Ilmoitettavia raaka-aineita on paljon ja ne voivat vaihtua myös yhden päivän aikana. Alkuperämerkinnän etsiminen ja sen ilmoittaminen kirjallisesti luo ravintoloille uuden paljon aikaa vievän velvoitteen, mikä aiheuttaa virheitä, joista puolestaan elintarvikevalvojat rankaisevat ravintoloita. Ravintolat joutuvat miettimään, miten ne ratkaisevat alkuperän ilmoittamiseen liittyvät ongelmat. Todennäköistä on, että alkuperämerkintäpakko johtaa raaka-aineiden vakioimiseen sekä sesonki- ja pientuottajien raaka-aineiden käytön vähentämiseen. Ravintolat keskittävät hankinnat suurille tavarantoimittajille ja suuriin tukkuihin, joiden toimitusvarmuus on hyvä. Raaka-ainehankinnoissa suositaan elintarvikkeita, joilla on sama alkuperä ja joita on tarjolla paljon. ”Pääministeri Sipilän hallituksen tarkoituksena oli hallinnollista taakkaa koskevan sääntelyn vähentäminen. Alkuperämerkintäpakko on hyvä esimerkki siitä, että tosiasiassa byrokratia vain lisääntyy. Maa- ja metsätalousministeriössä aiotaan lisätä ravintoloiden hallinnollista taakkaa paitsi tällä hankkeella myös akryyliamidin vähentämistä ja elintarvikehankintasopimuksia koskevalla lainsäädännöllä. Sääntelyä pitäisi näiden sijaan purkaa ja jättää tilaa ravintoloiden luovuudelle ja mahdollisuudelle keskittää tarmonsa asiakkaidensa palvelemiseen”, toteaa MaRan varatoimitusjohtaja Veli-Matti Aittoniemi.   Lisätietoa:Veli-Matti Aittoniemi, 040 736 7705