Ruokavirasto
Ohje rekisteröidyn elintarviketoiminnan elintarvikehygieniasta
Viite 980/04.02.00.01/2022

Kiitämme mahdollisuudesta kertoa näkemyksemme Ruokaviraston ohjeluonnoksesta. Ohje on tärkeä, sillä vaikka toimivaltaisia viranomaisia elintarvikehygienian valvonnassa ovat kunnat, Ruokaviraston ohjeella on painoarvoa ja sitä luetaan tarkasti. Konkreettisine esimerkkeineen se tarjoaa hyvän pohjan tulkintaerimielisyyksien ratkaisuun ja erilaisten toimintatapojen säädöstenmukaisuudesta keskusteluun. Ohjeen merkitystä sen edeltäjään verrattuna lisää se, että nykyinen elintarvikehygienia-asetus on pelkistetympi kuin edellinen, vuoden 2011 asetus.

Yleisenä huomiona jäimme pohtimaan, kannattaisiko ohjeessa käyttää vielä suoremmin ohjaavia ilmaisuja kuin nyt on tehty. Monessa kohdassa käytetään ilmauksia ”suositellaan” tai ”Ruokaviraston mielestä”. Riskinä on, että valvontaviranomaisten paikalliset tulkinnat eivät aina noudata suosituksia, mikä voi aiheuttaa toimijoiden epätasavertaista kohtelua. Toisaalta liian jyrkkä tai vaihtoehdoton ohjeistus voi johtaa siihen, että lainsäädännön hengen mukainen toimijan vapaus ja vastuu ei pääse toteutumaan. Olisi tärkeää pystyä mahdollisimman hyvin havainnollistamaan sitä, että samaan lopputulokseen, hyvään elintarvikehygieniaan ja elintarvikkeiden turvallisuuteen, voi päästä monilla vaihtoehtoisilla toimintatavoilla.

1.2 Määritelmät

Hyväksyttyä elintarvikehuoneistoa käsittelevässä kohdassa mainitaan vähittäisliike (Laitokseksi katsotaan myös suurkeittiö, joka toimittaa eläinperäisiä elintarvikkeita toisiin vähittäisliikkeisiin.) Vähittäisliikkeellä varmaan tarkoitetaan samaa kuin vähittäismyynnillä/-kaupalla, joka on määritelty alla; voisi täsmentää. (Vähittäisliike esiintyy myös MMM:n elintarvikehygienia-asetuksessa ainakin 27 §:ssä, mutta määritelmää ei näyttäisi löytyvän asetuksesta eikä elintarvikelaista.)

Kohdassa Elintarvikkeiden käsittely todetaan, että usein pakkaamattomien elintarvikkeiden käsittelyllä käytännössä tarkoitetaan työtä, jossa kädet joutuvat suoraan kosketukseen elintarvikkeen kanssa. Määritelmän mukaan ruoan valmistus niin, että aineksiin kosketaan ainoastaan kauhoilla, ottimilla yms, ei olisi käsittelyä; onko tarkoitettu näin?

2  Rakenteelliset ja toiminnalliset vaatimukset

2.1.1 Pintamateriaalit sekä laitteiden ja välineiden materiaalit

Tekstissä todetaan, että ruoanlaitossa on käytettävä helposti puhtaana pidettäviä muovisia leikkuulautoja. Puinen leikkuulauta voi kuitenkin olla hygieenisempi kuin muovinen, sillä puulla on luonnollisia antibakteerisia ominaisuuksia. Muoviin myös syntyy helposti mikrobien pesimäpaikkana toimiva naarmuja. Muovisten leikkuulautojen vaatiminen voi näin jopa heikentää elintarviketurvallisuutta. (https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/16640304/ ja https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/33401823/.

Tekstissä kehotetaan vaihtamaan muovilaudat uusiin tai hiomaan naarmuuntunut pinta säännöllisesti. Muovisten leikkuulautojen hiominen ei välttämättä tuota hyvää lopputulosta, sillä viillot niissä ovat yleensä syvempiä kuin puisissa.

Siksi esitämme, että ravintoloissa perinteisesti suosittujen puisten leikkuulautojen käyttöä muuhun kuin leivän tms. leikkaamiseen ei kiellettäisi, vaan pikemminkin ohjeistettaisiin huolehtimaan niiden turvallisuudesta (esimerkiksi tehostetulla puhdistuksella, hiomalla pinnat usein, vaihtamalla leikkuulaudat säännöllisesti uusiin).  

2.1.2 Käsienpesupiste

Kohdan mukaan käsienpesupisteen varustukseen kuuluu kylmä ja kuuma vesi. Vaikka näin mainitaan EU-asetuksessa 852/2004, nykyisissä automaattihanoissa vesi kuitenkin sekoittuu valmiiksi eikä välttämättä ole mahdollista saada erikseen kylmää ja kuumaa vettä. Voisi muuttaa muotoon käsienpesuun lämmöltään sopivaa vettä.  

2.1.3 Siivous- ja puhdistusvälineiden puhdistus, huolto ja säilytys

Ehdotus viimeiseen kappaleeseen: … välineet tulee merkitä käyttötarkoituksen ja -kohteen mukaisesti esimerkiksi värikoodilla.

2.2.3.1 Helposti pilaantuvat elintarvikkeet (itsepalvelumyynti)

Esimerkkeihin voisi lisätä myös itsepalveluna myytävät sushit.

2.2.3.3 Pisarasuojaus

Maininta siitä, että tarkastuksella tulisi pitää mielessä ero epämukavuustekijöiden sekä todellisten elintarvikehygieniariskien välillä, on eritäin tervetullut lisäys.

2.2.4 Puhtaan veden käyttö

Luvussa olisi hyvä mainita myös talousvesi terminä. Mukana voisi olla talousveden tutkimiseen liittyvät ohjeet tai viittaus veden ja jään valvontaa koskevaan erilliseen ohjeeseen.

2.3.2 ja 2.3.3 Jätteiden määritelmät

Onko ruokajäte eri asia kuin käyttökelvottomat elintarvikkeet? Entä miten ruokajäte eroaa yleisemmin käytetystä elintarvikejätteen käsitteestä, esim.

- jätelaki: elintarvikejäte = elintarviketta, josta on tullut jätettä

- Luke 49/2021, Ruokahävikin seurantajärjestelmä ja tiekartta:
Elintarvikejäte = Alun perin ei syötäväksi tarkoitettu (ts. syömäkelvoton) ruoka (kuten luut ja hedelmien kuoret) ja alun perin syötäväksi tarkoitettu (ts. syömäkelpoinen) ruoka, jota ei hyödynnetä ihmisravintona, rehuna tai muuna arvojakeena. (EU komission määritelmä) 

2.4 Omavalvonta

Luvussa siteerataan MMM:n elintarvikehygienia-asetuksen tekstiä omavalvonnan kirjauksista ja niiden säilyttämisestä. Kohtaan voisi lisätä maininnan siitä, että lainsäädäntö ei enää edellytä erillistä kirjallista omavalvontasuunnitelmaa, sekä pohdinnan tai esimerkkejä siitä, millaisissa tapauksissa omavalvonta on mahdollista toteuttaa kokonaan ilman kirjallista suunnitelmaa.

2.4.2 Henkilökunnan terveydentilan seuranta

Luvun otsikko kaipaa täsmentämistä. Tartuntatautilaki ja siihen liittyvä THL:n ohje edellyttävät vain salmonellaa koskevan selvityksen. Tarkastuksissa on kuitenkin vaadittu laajempia "työhöntulotarkastuksia", jota lainsäädäntö ei edellytä.

Toimijan tulee varmistaa, ettei työntekijöiden terveydentila vaaranna elintarvikkeiden turvallisuutta. Voisi selventää, mikä on riittävä toimenpide toimijan taholta (esim. vaaditaan salmonellatartuntaa koskevat selvitykset tarvittaessa, opastetaan henkilökuntaa oikeista työtavoista).

2.5.1 Työntekijöiden elintarvikkeet

Oikeinkirjoituskorjaus: suositellaan säilytettäväksi tai suositellaan säilytettävän

2.5.3 Hygieeniset toimintatavat

Elintarvikealan toimijalla ei useinkaan keinoja vaikuttaa vierailevien henkilöiden kuten korjaajien vaatetuksen puhtauteen. Korjaustöiden ajoittaminen ruoanlaiton ulkopuolelle on mahdotonta ympäri vuorokauden auki olevissa ravintoloissa, joissa on jatkuvasti ruoanlaittoa. Muuallakin korjaukset joudutaan usein hoitamaan silloin kun on pakko, eikä huoltoyritys aina anna asiakasyritykselle mahdollisuutta valita sopivaa ajankohtaa.

2.6 Henkilökohtainen hygienia

Johdantokappaleen viimeiseen lauseeseen varmaan lisätään linkki?

2.6.1–2.6.4 Käsihygienia, haavojen suojaus, suojakäsineet ja korut

Käsihygieniaan liittyvät seikat ovat ilmeisesti aiheuttaneet epäselvyyksiä tarkastuksissa, koska niitä on käsitelty yksityiskohtaisesti. MaRa pitää hyvänä selkeitä, kaikkia toimijoita koskevia yksityiskohtaisia ohjeita, joiden avulla käytännöt on helppo perustella työntekijöille.

3  Helposti pilaantuvien elintarvikkeiden lämpötilat

3.2 Lämpötiloja koskevat vaatimukset

Luvussa käydään läpi elintarvikehygienia-asetuksen mukaisesti säilytys- ja tarjoilulämpötilat ja käsitellään hyvinkin yksityiskohtaisesti erilaisten piirakoiden ja kalakukkojen myyntiä. Tämän lisäksi tarvittaisiin ohjeistusta ruoanvalmistuksesta – keittiötoimintaanhan sisältyy paljon muutakin kuin säilytystä ja tarjoilua. Toimijan oman riskinarvioinnin huomiointi on ollut paljon esillä esimerkiksi nykyisen elintarvikelain valmistelussa sekä Ruokaviraston ja MaRan keskusteluissa. Ohjeistus valmistuksen aikaisesta lämpötilanhallinnasta todelliset riskit huomioiden auttaisi sekä toimijaa arvioimaan menettelytapojensa turvallisuutta että valvojaa ja toimijaa ymmärtämään toisiaan mahdollisissa näkemyserotilanteissa.

3.2.3 Tarjoilulämpötilat

Tarjoilulämpötilat voisi selkeyden ja helpon luettavuuden vuoksi mainita tässä, vaikka koko asetuksen 23 § onkin siteerattu muutamaa sivua aiemmin. (Kohdan 3.2.1 listaus säilytyslämpötiloista asteiden mukaan on tarpeellinen ja selkeä.)

Kohdan mukaan henkilökunnan annostelemaan ruokaan sovelletaan säilytyslämpötiloja. Vaatimus on liian jyrkkä ja tiukempi kuin ennen, eikä sitä useinkaan ole mahdollista noudattaa.

Esimerkiksi linjakeittiössä tuotteita on pidettävä esillä tarjoilua vastaavissa olosuhteissa, jolloin niiden lämpötila voi nousta. Tällöin pitää olla mahdollista noudattaa aikaan perustuvaa riskinhallintaa. Esimerkiksi leikatun salaatin lämpötila kohoaa nopeasti huoneenlämmössä, mutta siitä ei aiheudu riskiä, jos salaatti käytetään vaikkapa puolen tunnin sisällä. Kuumien tuotteiden annostelussa kansia joudutaan avaamaan tiuhaan, minkä vuoksi lämpötila helposti alenee. Varsinkin ns. kappaleruoat, kuten lihapullat, pihvit ja kalapalat, jäähtyvät nopeasti. Olennaista eri tilanteissa on, että toimija ottaa lämpötilan muutoksen huomioon omavalvonnassaan ja toimii niin, ettei terveysriskiä aiheudu.

Annostelulämpötiloja koskeva kohta olisi syytä suhteuttaa myös ohjeen kokonaisuuteen ja muihin sallittuihin poikkeamiin säädöslämpötiloista. Jos turvallisuutta ei vaaranna, että kylmäsäilytettävien tuotteiden lämpötila voi kuljetuksessa olla 9 astetta 24 tunnin ajan, vaikka vastaanottaja mahdollisesti säilyttää niitä pitkäänkin, tai salaattien ja raasteiden lämpötila saa olla 12 astetta yhteensä neljän tunnin ajan kuljetuksessa ja tarjoilussa, ei ole johdonmukaista, että henkilökunnan annostellessa heti nautittavia tuotteita olisi noudatettava kategorisesti säilytyslämpötiloja.

Ohjeen kohdassa voitaisiin vähintään viitata lukuihin 3.9.1 ja 3.10, joissa käsitellään lyhytaikaista poikkeamaa lämpötiloista ja lämpötilojen hallintaa omavalvonnassa, ellei haluta käsitellä käytännön seikkojen pakostakin aiheuttamia poikkeamia tässä.

Selkeä, nykyisen elintarvikelain toimijan vapautta ja vastuuta korostavan hengen mukainen toimintamalli lämpötilojen hallinnassa ja sen valvonnassa olisi, että toimija voisi kaikissa tilanteissa valita omaan toimintaansa parhaiten sopivasti joko

  • tarjoilulämpötilat ja neljän tunnin aikarajan
  • tai säilytyslämpötilat ilman aikarajaa.
  • Näiden vaihtoehtojen lisäksi toimijan pitäisi voida noudattaa itse määrittelemäänsä lämpötila-aika-yhdistelmää, jos pystyy perustelemaan elintarviketurvallisuuden säilymisen ja kuvaa toiminnan omavalvonnassa.

3.7 Luovuttaminen ruoka-apuun

Oikeinkirjoituskorjaus, sivun 44 alin kpl: helposti pilaantuneet >> helposti pilaantuvat 

3.8 Kuljetuslämpötilat

S. 47: Taulukon ulkoasu varmaan muokataan helpommin luettavaksi? Vastaava taulukko on myös sivuilla 68–69 (siipikarjan, riistan ym. liha).

3.9 Poikkeamat lämpötiloissa, 3.10 Lämpötilojen hallinta omavalvonnassa ja 3.11 Toimijan mahdollisuus poiketa lämpötilavaatimuksista

3.9.1 Lyhytaikainen poikkeama

Tekstissä todetaan, että kansallisesti on tulkittu poikkeaman olevan 3 astetta, ja viitataan asetusmuistioon. Olisi hyvä sanoa selkeästi, että tämä tulkinta on edelleen voimassa, nyt asia käy ilmi ikään kuin rivien välistä.

3.10.1 Lämpötilojen seuranta omavalvonnassa

Esimerkki 2: Esimerkki kuvaa hyvin toiminnan, mutta kyse ei varsinaisesti ole lyhytaikaisesta poikkeamasta, koska noudatetaan 23 §:n 7. kohdan mukaista tarjoilulämpötilaa.

3.11 Mahdollisuus poiketa lämpötilavaatimuksista

Luku on tervetullut lisäys ohjeeseen.

”Valmis ruoka-annos” vs ”ateria”: aterialla ilmeisesti tarkoitetaan ateriapalvelua, säännöllistä aterioiden toimittamista tilaajille, esim. vanhuksille. Voisi määritellä tarkemmin, koska ruoka-annoskin on (yhden henkilön nautittavaksi) tarkoitettu ateria.

On mainiota, että mahdollisuus poiketa kuljetuslämpötilavaatimuksista annoksia kuljetettaessa on todettu selkeästi, varsinkin, kun tiedossa on, että käytännössä yksittäisten annosten kuljettaminen säädetyissä kuljetuslämpötiloissa ei usein ole mahdollista. Voisi olla hyvä käsitellä tarkemmin sitä, minkä toimijan, annoksen valmistajan vai kuljetusyrityksen, vastuulla turvallisen kuljetusaika-lämpötilayhdistelmän määrittäminen on, tai ainakin viitata kuljetuksia käsittelevään kohtaan 7.1, jossa todetaan, että elintarvikkeita kuljettava elintarvikealan toimija vastaa elintarvikkeiden turvallisuudesta kuljetuksen aikana.  

Ohjeen käytettävyyden kannalta olisi hyvä viitata tähän kohtaan kohdasta 3.8, jossa käsitellään kuljetuslämpötiloja ja jossa siteerataan asetusta, jossa poikkeamisen mahdollisuudesta on säädetty.

Kohdassa viitataan kohtaan 3.9.3, ns. salaatti- ja raastepoikkeamaan. Voisi olla hyvä miettiä tarkemmin kohdan 3.9.3 otsikkoa ja sisältöä, kun siinä kuvattua tulkintaa on tarkoitus soveltaa laajemmin (esim. Heti nautittavaksi tarkoitetut tuotteet, Riskinhallinta aika-lämpötilayhdistelmällä tms.).

Samantapaista jouston mahdollisuutta käsitellään myös kohdassa 3.9.2 Konditoriatuotteet. Siinä käytetyt perustelut sopivat pitkälti myös sekä salaatteihin yms. että yksittäisten annosten kuljettamiseen (lyhyt myyntiaika/aika toimituksesta tuotteen nauttimiseen, lyhyt kuljetuksen kesto, tuote vanhenee luonnostaan niin nopeasti, että kohtuullisella lämpötilan nousulla ei ole sen turvallisuudelle huomattavaa merkitystä). Kohdat voisi siten yhdistääkin.

Luvut 3.9, 3.10 ja 3.11 ovat samaan kokonaisuuteen kuuluvia osia: niissä käsitellään sitä, millaisia mahdollisuuksia toimijalla on asetuksen määrittämien lämpötilojen puitteissa tai niistä poiketen toimia käytännöllisesti ja sujuvasti niin että tuotteiden turvallisuus ei vaarannu. Ohjeen lukija jää miettimään, voisiko näiden lukujen kokonaisuutta vielä selkiyttää toisenlaisella ryhmittelyllä tai osien hierarkialla. Esimerkiksi 3.9:ssä käsitellyt konditoriatuotteiden ja salaattien lämpötilat eivät ole ”poikkeamia” siinä mielessä, että ne vaatisivat korjaavia toimenpiteitä (3.9.4), vaan osa normaalia toimintaa, jota hallitaan omavalvonnalla (3.10). Tekstihierarkian selkiyttäminen voisi nostaa paremmin esiin varsinkin ravintololatoiminnassa tärkeän riskinhallinnan aika-lämpötila-yhdistelmän avulla, joka nyt tuntuu pirstoutuneen eri puolille ohjetta.

Luvun 3.11 lopussa on mainittu, että mahdollisuudesta poiketa säädetyistä lämpötilavaatimuksista on tärkeää keskustella valvontaviranomaisen kanssa ennen niiden käyttöönottoa. Myös olemassa olevat käytännöt on hyvä huomioida. On tuskin mahdollista, että viranomaiset keskustelisivat erikseen jokaisen ravintolan kanssa, joka myy tuotteitaan tilaus- ja kuljetuspalveluja tarjoavien alustatalousyritysten kautta kuluttajille.

4  Eläinperäisten elintarvikkeiden käsittely

4.1.2 Lihan jäädyttäminen omassa toiminnassa käytettäväksi

Pidämme tärkeänä, että lihan jäädyttäminen omaa ruoanvalmistusta varten edelleen sallitaan. Periaate, että jäädyttäminen on aloitettava mahdollisimman pian vastaanottamisen jälkeen, on tietysti oikein silloin, kun lihaa hankitaan suunnitelmallisesti myöhemmin käytettäväksi. Usein ei kuitenkaan ole kyse tällaisesta toiminnasta, vaan elintarvikkeita joudutaan jäädyttämään silloin, kun toteutunut menekki ei jostakin syystä ole vastannut ennakoitua menekkiä ja hankittua määrää. Ohjeessa todetaan, että hävikin vähentämiseksi lihaa voidaan poikkeustapauksissa jäädyttää myöhemminkin ja että tällaisia poikkeustapauksia voivat olla esimerkiksi virheellinen tilausmäärä tai peruuntunut ruokailijamäärä.

Aina ei kuitenkaan ole kyse virheestä tai varsinaisesta poikkeuksesta, sillä asiakkaiden käyttäytyminen on arvaamatonta ja menekin ennustaminen vaikeaa. Korona-aika on lisännyt ennakoimattomuutta entisestään. Raaka-aineita ei tarkoituksella hankita liikaa, mutta koska moni yritys edelleen joutuu välttämään tietyn ruokalajin tai annoksen loppumista kesken, tilauksia ei aina ole mahdollista mitoittaa alhaisimman menekkiennusteen mukaan. (Toisin voi olla esim. koulujen oppilasruokailussa, jossa kesken loppunut ruokalaji on ehkä helpompi korvata toisella.) Varsinkin lihan kaltaisen, sekä kustannuksiltaan että ympäristövaikutuksiltaan merkittävän raaka-aineen hävikin vähentäminen on erittäin tärkeää, olipa yli jäämisen syy mikä hyvänsä.

Siksi esitämme, että viittauksia poikkeuksellisuuteen ja virheeseen karsittaisiin (mahdollisuuksien mukaan myös erillisestä lihan jäädyttämistä koskevasta Ruokaviraston ohjeesta). Esim. ”Hävikin vähentämiseksi lihaa voidaan jäädyttää myös myöhemmin, kuitenkin ennen viimeistä käyttöpäivää. Liha on jäädytettävä heti kun käy ilmi, että sitä ei valmisteta ruoaksi välittömästi. Lainsäädännön hengen mukaista…”

Selvyyden vuoksi kohdassa olisi syytä todeta vastaavasti kuin lihanjäädytysohjeessa, että lihalla ei tässä tarkoiteta lihavalmisteita eikä jauhelihaa.

4.7 Vähäinen, paikallinen ja rajoitettu toiminta

Kohdassa siteerataan säädöstä, jonka mukaan vähittäisliikkeessä käsiteltyjä eläinperäisiä elintarvikkeita voi toimittaa paikallisesti toiseen vähittäisliikkeeseen korkeintaan 1000 kg vuodessa ja sen ylittävältä osalta korkeintaan 30 % vuotuisesta toimitusmäärästä.

Korona-ajan seurauksena ravintolaruoan myynti vähittäismyymälöiden kautta on lisääntynyt, todennäköisesti ainakin osin pysyvästi. Olisi tärkeää avata tässä kohdassa selkeästi, mitä eläimistä saaduilla elintarvikkeilla tarkoitetaan, sillä asia on melko vaikeaselkoinen ja monelle toimijalle varmaan vieras.  (Jalostamattomia elintarvikkeita; mitkä käsittelytavat katsotaan jalostamiseksi; milloin kasviperäisiä ainesosia sisältävät tuotteet ovat eläimistä saatuja elintarvikkeita; ns. yhdistelmäelintarvikkeet, joita rajoitus ei koske).  

Luvun voisi myös otsikoida toisin, jotta aiheesta ohjeistusta etsivät löytäisivät sen helpommin.

4.9.2 Maitotuotteiden valmistus (raakamaidosta)

Esimerkkeihin raakamaidon käytöstä valmistukseen vähittäismyyntipaikassa voisi olla hyvä lisätä jäätelön valmistus.

Kohdassa mainitaan, että Ruokaviraston tulkinnan mukaan vastuu siitä, että tilalta ostettu maito ei sisällä antibioottia ja että maito on aistinvaraisilta ominaisuuksiltaan normaalia, on maidon myyjällä. Jos maidon vastaanottaja on ravintola tai vastaava, lienee selvää, että se ei pysty selvittämään mahdollisia antibioottijäämiä.

6  Elintarvikehuoneisto kotona

MaRa pitää hyvänä, että ohjeessa on nyt kuvattu sitä, miten kotona voidaan toimia ammattimaisesti. Ohje esimerkkeineen tulee tarpeeseen, koska elintarviketoiminnan muodot ovat viime vuosina moninaistuneet ja osa-aikainen ja ns. kevytyrittäjyys yleistynyt. On tärkeää, että, että myös ilman erillistä elintarvikehuoneistoa toimivia ohjeistetaan ja valvotaan samojen periaatteiden mukaan kuin muita, toiminnan laajuus ja luonne huomioon ottaen.

7.1 Kuljetukset

Myös annosten kuljettaminen alustatalousyritysten kautta kuluttajille on yleistynyt voimakkaasti, joten on hyvä, että ohjeessa todetaan jotakin toimijoiden vastuusta kuljetusten aikana. Kun ainakin tunnetuimmat ruokaa kuljettavat alustayritykset ovat elintarvikealan toimijoita, ne vastaavat elintarvikkeiden turvallisuudesta kuljetettaessa ja siitä, että henkilöstö on saanut riittävän ohjeistuksen tehtäviinsä. Saman voidaan varmaan ymmärtää tarkoittavan kaikkia elintarvikealan toimijoiksi rekisteröityneiden alustayritysten ruokalähettejä, vaikka heidän asemansa (yrittäjä/työntekijä) on toistaiseksi epäselvä? Tämä olisi hyvä täsmentää ohjeeseen. Ruoan valmistavalla yrityksellä ei lähetin työsuhdeasemasta riippumatta ole mahdollisuutta ohjeistaa lähettiä eikä kontrolloida hänen toimintaansa kuljetuksen aikana.

 

 

Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry   
 

Veli-Matti Aittoniemi                               Marjaana Ingervo

varatoimitusjohtaja                                asiantuntija