Oikeusministeriö
Lainsäädäntöneuvos Riitta Haapasaari
Asia: Matkapakettidirektiivin uudelleentarkastelu
Euroopan komissio on avannut julkisen kuulemisen matkapaketeista ja yhdistetyistä matkajärjestelyistä annetun direktiivin (EU) 2015/2302 (ns. matkapakettidirektiivi) uudelleentarkastelusta.
Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry (jäljempänä ”MaRa”) kiittää mahdollisuudesta osallistua oikeusministeriön järjestämään kuulemistilaisuuteen ja esittää kirjalliset huomionsa direktiivin muutostarpeista todeten asiasta seuraavaa:
Määritelmät ja soveltamisala
Matkapakettidirektiivin 3 artiklan 2 kohdassa on matkapaketin määritelmä, jonka mukaan se on matkanjärjestäjän tarjoama, vähintään kahden erityyppisen samaa matkaa tai lomaa varten yhdistetyn matkapalvelun yhdistelmä, joka voi olla myös matkustajan tavallisesti yhdessä online- tai offline-myyntipisteessä räätälöimä matkan tai loman osatekijöiden yhdistelmä edellyttäen, että tietyt varausprosessia koskevat kriteerit, kuten yhteis- tai kokonaishinta, täyttyvät. Kriteereillä osoitetaan eri matkapalvelujen varaamisen välillä oleva läheinen yhteys.
Direktiivin mukaan myyntipiste voi olla siirrettävä tai kiinteä vähittäismyyntipaikka, vähittäismyyntisivusto tai verkkomyyntitoiminto. Direktiivissä todetaan edelleen, että verkossa yhdistetyt matkajärjestelyt olisi erotettava myös yhdistetyistä verkkosivustoista, joilla ei pyritä tekemään sopimusta matkustajan kanssa, ja linkeistä, joiden kautta matkustajille ainoastaan tiedotetaan yleisellä tasolla muista matkapalveluista, esimerkiksi jos hotelli tai jonkin tapahtuman järjestäjä lisää verkkosivustolleen luettelon kaikista toimijoista, jotka tarjoavat varauksesta erillään kuljetuspalveluja kyseiseen hotelliin tai tapahtumaan tai jos käytetään evästeitä tai metatietoa mainosten esittämiseen verkkosivuilla.
Matkailualalla on nykyisellään kehitetty yhteiseen markkinointiin ja alueellisen matkailun edistämiseen keskittyviä verkkosivustoja, jotka eivät kuitenkaan sisällä myyntipistettä, jonka kautta olisi mahdollista ostaa matkapalveluita, matkapaketteja tai yhdistettyjä matkajärjestelyjä. Tällaisilta sivustoilta yleensä ottaen ohjataan ostamaan matkapalvelut suoraan niitä tarjoavilta matkailuelinkeinonharjoittajilta ja heidän omista myyntipisteistään.
Erityisen ongelmallisena tämä näkyy kuitenkin siinä tilanteessa, jossa verkkosivuston ylläpitäjä tarjoaa ostoskorin, mutta ei kuitenkaan itse tarjoa mitään matkapalveluita. Pelkästään myyntipisteen ja ostoskorimahdollisuuden tarjoamana verkkosivuston ylläpitäjää ei ole perusteltua katsoa direktiivissä määritellyn mukaiseksi matkanjärjestäjäksi. Ei etenkään tilanteessa, jossa verkkosivustojen ylläpitäjänä oleva elinkeinonharjoittaja ei itse tarjoa mitään matkapalvelua.
MaRa pitää perusteltuna sitä, että nykyisiä määritelmiä tulee muuttaa niin, että elinkeinonharjoittajat, jotka varaavat matkustajille eri matkapalveluja samaa matkaa tai samaa lomaa varten, eivät enää olisi vastuullisia matkanjärjestäjiä, vaikka palvelut valittaisiin yhdessä yhdestä myyntipisteestä. Merkitystä ei tässä yhteydessä pidä antaa sillekään, että valituilla matkapalveluilla on yhteis- tai kokonaishinta.
Direktiivin 3 artiklan 2 kohdan b (v) alakohdassa säädetään toisiinsa kytkettyjen verkkovarausmenetelmien määritelmästä, jonka mukaan eri myyntipisteissä tehdyt verkkovaraukset määritetään matkapaketiksi, jos elinkeinonharjoittaja, jonka kanssa ensimmäinen sopimus tehdään, toimittaa asiakkaan nimen, sähköpostiosoitteen ja maksutiedot toisen matkapalvelun tarjoajalle ja toinen sopimus tehdään 24 tunnin kuluessa ensimmäisen sopimuksen tekemisestä.
MaRa kannattaa määritelmän poistamista direktiivistä. Määritelmä on poistettava, koska sillä on vain hyvin vähän käytännön merkitystä tai koska sitä on vaikea soveltaa ja helppo kiertää käytännön toiminnassa.
Nykyisin majoituksen ja muiden matkailupalvelujen kuin kuljetuksen tai autonvuokrauksen yhdistelmiä ei pidetä matkapaketteina, eli ne eivät kuulu matkapakettidirektiivin soveltamisalaan, jos muun matkailupalvelun arvo on alle 25 prosenttia yhdistelmän kokonaisarvosta.
Nykyisellään on tavallista, että majoituspalvelun yhteyteen tarjotaan erilaisia lisäpalveluita. Nämä voivat olla esimerkiksi hotellissa tarjottavia hieronta- ja kosmetiikkapalveluita tai kylpyläpalveluita. Näissä tapauksissa pääasiallinen matkapalvelu on kuitenkin majoituspalvelu, jolla on myös tavallisesti eniten merkitystä matkustajalle hänen tekemässään varauksessa. Tällaisten lisäpalvelujen tulisi katsoa olevan osa pääasiallista matkapalvelua eli majoitusta, jolloin kysymyksessä ei olisi kahden eri matkapalvelun yhdistelmä.
MaRa katsoo, että tällaisten matkapalveluiden yhdistelmät tulee joka tapauksessa vapauttaa matkapakettidirektiivin soveltamisalasta siinäkin tapauksessa, että muun matkailupalvelun arvo on yli 25 prosenttia kokonaishinnasta.
Peruutukset
Viralliset matkustusvaroitukset
Koronapandemian aikana on havaittu ulkoministeriön antamien matkustussuosituksien ja -rajoituksien korostunut merkitys erityisesti matkanjärjestäjien toiminnalle. Kysymyksessä on ollut aivan poikkeuksellinen globaalisti levinneestä tartuntataudista aiheutunut tilanne, mistä ei ole ollut aiemmin kokemuksia. On huomionarvoista, että tässä tilanteessa väistämättömien ja poikkeuksellisten olosuhteiden toteaminen on ollut perusteltua sitoa kansallisten viranomaisten antamien matkustamista koskevien suositusten pohjalle. Uhka siitä, että matkustusvaroitusten antamisesta tai antamatta jättämisestä voisi seurata viranomaisiin kohdistuvia vahingonkorvausvaatimuksia, ei näyttäydy kovinkaan todennäköisenä.
MaRa pitää lähtökohtaisesti kannatettavana lisätä viranomaisten antamien matkustusvaroitusten merkitystä ja niiden oikeudellista arvoa ja sääntelyä erikseen matkapakettidirektiivissä väistämättömien ja poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi tehtyjen peruutusten yhteydessä.
Matkakupongit
Matkapakettidirektiivissä ei ole säännöksiä mahdollisuudesta tarjota matkakuponkeja eikä niiden ominaisuuksista. Näin ollen direktiivissä ei myöskään vaadita antamaan matkakupongeille maksukyvyttömyyssuojaa. Euroopan komissio esitti toukokuussa 2020 antamassana suosituksessa (EU) 2020/648 periaatteita, joiden seurauksena matkakupongeista tulisi matkustajille maksujen palauttamisen sijaan houkuttelevampi vaihtoehto.
MaRa pitää kannatettavana lisätä matkapakettidirektiiviin nimenomaiset säännökset matkakupongeista. Näin matkanjärjestäjät saisivat antaa peruuttamistilanteissa matkakuponkeja sen sijaan, että ne palauttaisivat maksun 14 päivän kuluessa. Tämän edellytyksenä on perusteltua, että se on vaihtoehto maksun palauttamiselle ja että matkustajan tulee siihen suostua ja että matkustajalla on oikeus vaatia rahojen palauttamista siinä tilanteessa, jos matkakuponkia ei käytetä sen voimassaoloaikana. Olennaista on myös se, että matkakupongin voimassaoloajan tulee olla riittävän pitkä, jotta sillä on käytännön merkitystä rahojen palauttamisen vaihtoehtona.
Matkapakettidirektiivissä edellytetään nykyisin, että matkanjärjestäjien on hankittava vakuus kaikkien matkustajien suorittamien maksujen palauttamiseksi ”siltä osin kuin asiaankuuluvia matkapalveluja ei suoriteta matkanjärjestäjän maksukyvyttömyyden vuoksi”. Tämä suoja ei välttämättä kata maksujen palautusta koskevia oikeuksia tai matkakuponkeja, jotka on annettu ennen kuin matkanjärjestäjästä tuli maksukyvytön.
MaRa katsoo, että nykyinen maksukyvyttömyyssuoja on riittävä. Suojan laajentaminen merkitsisi lisäkustannuksia matkanjärjestäjille.
Ennakkomaksut
Euroopan komission avaamassa julkisessa kuulemisessa kysytään mielipiteitä matkapaketeista ja yhdistetyistä matkajärjestelyistä ennen palvelun toteuttamista suoritettavien ennakkomaksujen rajoittamisesta, mikä voisi vähentää maksukyvyttömyyssuojan tarvetta ja maksujen palautuksiin liittyviä ongelmia.
MaRa pitää ensiarvoisen tärkeänä, että direktiivissä ei kielletä eikä miltään osin rajoiteta matkanjärjestäjien matkapaketeista ja yhdistetyistä matkajärjestelyistä perittäviä ennakkomaksuja. Ennakkomaksujen suorittamisella on tärkeä varauksen käyttämiseen tai sen varausehtojen mukaiseen peruuttamiseen sitouttava vaikutus. Ennakkomaksujen rajoittaminen lisäisi huomattavasti matkanjärjestäjien riskiä. Toinen merkittävä syy ennakkomaksujen perimiseen on se, että matkanjärjestäjien tulee suorittaa maksuja sopimuskumppaneilleen usein jo etukäteen ennen palvelujen suorittamista. Matkustajilta saatavia ennakkomaksuja voi käyttää näiden maksujen suorittamiseen.
Yhdistetyt matkajärjestelyt
Matkapakettidirektiivin 3 artiklan 5 kohdan a) ja b) alakohdissa määritellään kaksi erilaista yhdistetyn matkajärjestelyn tilannetta, jotka liittyvät toisistaan erilaiseen varaustilanteeseen. Näistä ensimmäisessä on kyse tilanteesta, jossa matkustaja varaa yhden myyntipisteeseen tehdyn käynnin tai yhden myyntipisteeseen otetun yhteyden aikana erityyppisiä matkapalveluja ja maksaa niistä erikseen. Toisessa tilanteessa on kyse yhdistetystä matkajärjestelystä, jos sen jälkeen, kun matkustaja on varannut ensimmäisen matkapalvelun, elinkeinonharjoittaja helpottaa kohdennetusti vähintään yhden täydentävän matkapalvelun hankkimista toiselta elinkeinonharjoittajalta (tai esimerkiksi verkkosivustolta) ja jos sopimus toisen elinkeinonharjoittajan kanssa tehdään viimeistään 24 tunnin kuluessa ensimmäisen matkapalvelun varauksen vahvistamisen jälkeen.
Yhdistetyn matkajärjestelyn määritelmä on itsessään niin monimutkainen ja käytännön tilanteissa usein niin vaikeasti tulkittavissa, että se ei nykyisellään näissä kummassakaan tapauksessa täytä tavoitettaan matkustajan oikeuksien suojaamisen näkökulmasta.
Jälkimmäisessä tapauksessa matkajärjestelyä helpottanut elinkeinonharjoittaja ei useinkaan saa edes tietoa siitä, onko ensimmäistä varausta täydentävä varaus tehty 24 tunnin kuluessa ensimmäisen varauksen vahvistamisesta. Direktiivi jättää myös jokseenkin epäselväksi sen, mitä ”kohdennetulla” helpottamisella tarkoitetaan. Säännösten noudattaminen aiheuttaa matkapalvelujen tarjoajille tarpeetonta hallinnollista taakkaa.
MaRa pitää perusteltuna, että yhdistetyn matkajärjestelyn määritelmästä luovutaan direktiivissä kokonaan ja edellä mainittuja tyyppitilanteita tulee käsitellä erillisenä matkapalvelujen myyntinä, jossa kukin elinkeinonharjoittaja, jonka kanssa matkustaja on tehnyt matkapalvelua koskevan varauksen ja sopimuksen, vastaa itse omasta palvelustaan suoraan matkustajalle.
Muut kysymykset
Ympäristövaikutukset
Euroopan komission avaamassa julkisessa kuulemisessa tiedustellaan myös mielipiteitä siitä, tulisiko matkapakettidirektiiviin tehdä sellaisia muutoksia, jotka vaikuttaisivat matkustamisen ja matkailun ympäristövaikutusten vähentämiseen sekä tiedottaa kuluttajille palvelujen ympäristöjalanjäljestä.
MaRa ei pidä tarpeellisena säätää elinkeinonharjoittajien velvollisuudesta vähentää palvelun ympäristövaikutuksia. Sama koskee kuluttajille tiedottamista palvelujen ympäristöjalanjäljestä. Nämä lisäisivät matkanjärjestäjille asetettavia velvoitteita. Direktiivi velvoittaa jo nykyisin matkanjärjestäjän antamaan matkustajille laajasti tietoa matkapaketista. Palvelun ympäristövaikutuksista ja ympäristöjalanjäljestä tiedottaminen lisäisivät tarpeettomasti elinkeinonharjoittajien hallinnollista taakkaa.
Ammattivastuuvakuutukset
Euroopan komission avaamassa kuulemisessa kysytään myös mielipiteitä siitä, pitäisikö EU:n antaa matkapaketteja tarjoaville matkanjärjestäjille erillistä ammattivastuuvakuutusta koskevat säännöt, jotka kattaisivat muun muassa korvausvaatimukset ja riskin, joka liittyy siihen, että matkapalvelun tarjoaja joudutaan vaihtamaan toiseen.
MaRa ei pidä myöskään tarpeellisena säätää velvoitetta erillisestä ammattivastuuta koskevasta vakuutuksesta matkanjärjestäjille. Direktiivi tarjoaa nykyisellään jo matkustajille riittävän suojan ja erillinen vastuuvakuutus lisäisi matkanjärjestäjille aiheutuvaa taloudellista taakkaa ja samalla paineita matkapakettien hintojen korottamiselle.
Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry
Sami Hämäläinen
lakimies, varatuomari