Liikenne- ja viestintävirasto Traficom on pyytänyt Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry:ltä (jäljempänä MaRa) lausuntoa luonnoksesta tienvarsimainontaa ja – ilmoittelua koskevaksi määräykseksi.
Liikennevirasto on antanut ensimmäisen tienvarsimainontaa koskevan määräyksen vuonna 2016. Kesällä 2018 määräystä muutettiin muun muassa keventämällä mainosten sijoittamista koskevia vaatimuksia. Vuoden 2019 alussa lähetettiin uusi määräysluonnos lausuntokierrokselle, josta myös MaRa antoi lausuntonsa. Tienvarsimainontaa koskevaa määräysluonnosta on tämän jälkeen muutettu sekä sisällöltään että rakenteeltaan. Uusi määräysluonnos on lähetetty lausuntokierrokselle heinäkuussa 2019.
Määräysluonnoksen liitteenä olevassa perustelumuistiossa todetaan, että määräyksestä on poistettu Liikenneviraston määräyksessä ollut mahdollisuus poiketa määräyksen vaatimuksista, ja lisätty elinkeino-, liikenne, ja ympäristökeskuksen mahdollisuutta tapauskohtaiseen harkintaan ilmoitusmenettelyn piiriin kuuluvien mainosten ja ilmoitusten sijoittamisen sallimisesta. Perustelumuistion mukaan määräyksen tavoitteena on selkeyttää mainosten sijoittamisen sääntelyä ja toiminnanharjoittajan mahdollisuutta arvioida mainosten mahdollisia sijoittamispaikkoja. Määräyksellä ohjataan mainosten ja tilapäisten ilmoitusten sijoittamista paikkoihin, joissa ne eivät aiheuta vaaraa liikenneturvallisuudelle.
MaRa kiittää lausuntopyynnöstä ja toteaa seuraavaa:
1. Yleistä tienvarsimainonnan sääntelystä
Tienvarsimainonnalla on olennainen merkitys matkailu- ja ravintola-alan yrityksille. Yritykset saavat näkyvyyttä tuotteilleen ja palveluilleen maanteillä ja mainoksilla voidaan näkyvästi informoida palveluiden olemassaolosta tietyllä paikkakunnalla. Tienvarsimainoksilla on myös usein tärkeä rooli tienkäyttäjien opastamisessa kohteen luokse.
Tienvarsimainonta muutettiin luvanvaraisesta ilmoituksenvaraiseksi kesällä 2016 voimaantulleella lainmuutoksella. Samalla liikennevirastolle (nykyiselle Liikenne- ja viestintävirastolle) annettiin määräyksenantovaltuudella oikeus antaa liikenneturvallisuuden varmistamiseksi tarkempia määräyksiä tienvarsimainosten ja ilmoitusten teknisistä ominaisuuksista ja sijoittamisesta.
Eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunta kiinnitti tienvarsimainontaa koskevan lain muuttamisessa vakavaa huomiota siihen, että uuden lain tulee tosiasiallisesti helpottaa eri tahojen toimintaa ja vähentää hallinnollista taakkaa. Valiokunta korosti, että ilmoitusmenettelyn pitää käytännössä muodostua lupamenettelyä huomattavasti helpommaksi ja selkeämmäksi sekä kustannustehokkaammaksi. Hallinnollisen taakanpurun ja säännösten sujuvoittamisen tulee todella toteutua ilmoitusmenettelyn kautta.
MaRa toteaa, että lain hyväksymisen jälkeen liikennevirasto laati yli kymmensivuisen ja hyvin yksityiskohtaisen määräyksen tienvarsimainontaa koskien. Kokonaisuutena asiaa tarkastelleen laissa ilmoitusasiaksi kutsuttu menettely oli lainmuutoksenkin jälkeen lupamenettely. Ohjeen perusteella tienvarsimainosten asettaminen ei käytännössä vähentänyt yritysten hallinnollista taakkaa eikä kustannukset vähentyneet.
Liikenne- ja viestintäministeriö laati keväällä 2018 selvityksen maantie- ja rautatiealueen toissijaista käyttöä koskien. Myös siinä tuotiin esille, että toimijat eivät pidä ilmoitusmenettelyä riittävän joustavana ja että mainoksen sijoittamiseksi tehtävä ilmoitus on tosiasiassa hyvin lähellä lupaa.
LVM:n selvitykseen sisältyvän ehdotuksen mukaan jatkossa Liikenne- ja viestintäministeriön asetuksella voitaisiin liikenneturvallisuuden varmistamiseksi antaa tarkempia määräyksiä tienvarsimainosten ja ilmoitusten teknisistä ominaisuuksista ja sijoittamisesta. MaRa pitää perusteltuna, että jatkossa tienvarsimainonnasta annettaisiin tarkempia määräyksiä liikenneviraston määräyksen sijasta liikenne- ja viestintäministeriön asetuksella. Muutos on perusteltu myös laillisuusperiaatteen näkökulmasta.
2. Määräysluonnoksesta
2.1 Pysyviä tienvarsimainoksia (10 v) koskevista määräyksistä
Perustelumuistion mukaan määräyksen tavoitteena on selkeyttää mainosten sijoittamisen sääntelyä ja toiminnanharjoittajan mahdollisuutta arvioida mainosten mahdollisia sijoittamispaikkoja.
Tienvarsimainontaa koskeva määräysluonnos ei MaRan käsityksen mukaan täytä tätä tavoitetta.
Kohdassa 2.1.1 on listattu yhdeksässä alakohdassa ja niiden alla 12 alakohdassa paikkoja, johon mainosta ei saa sijoittaa. Mainoksen sijoittamispaikkaa harkitessaan toiminnanharjoittajan on myös perehdyttävä määritelmiin (kohta 1.2) joissa määritellään muun muassa tasoliittymä, liittymäalue ja eritasoliittymä.
MaRan näkemyksen mukaan erityisen ongelmallinen määritelmäsäännöksessä on liittymäaluetta koskeva kohta. Sen mukaan liittymäalue ulottuu liittymästä vähintään 100 metrin ja enintään 200 metrin etäisyydelle liittyvän tien keskilinjasta mitattuna. Perustelumuistion mukaan viranomainen päättäisi mikä on liittymäalue tapauskohtaisen harkinnan mukaan: ”Liittymäalueen määrittely vähintään 100 metriä tarkoittaa, ettei mainoksia saa sijoittaa sitä lähemmäksi liittymää. Liittymäalueen määrittely enintään 200 metriä tarkoittaa, että ELY-keskuksen tulee tapauskohtaisesti harkita liikenteen turvallisuuden varmistamiseksi, tuleeko mainos sijoittaa kauemmaksi liittymässä.” Perustelumuistiossa on listattu seikkoja, jotka tulee harkinnassa ottaa huomioon.
MaRan käsityksen mukaan jonkin asian määritelmä ei voi olla riippuvainen viranomaisen harkinnasta. Kun määräyksissä määritellään liittymäalue, tulee määritelmän olla tarkkarajainen ja täsmällinen eikä olla riippuvainen siitä, miten viranomainen sitä tapauskohtaisesti kunkin liittymän kohdalla tulkitsee. Ko. sääntelyn nojalla liittymäalue ei olisi täsmällinen eikä toiminnanharjoittajan tiedossa vaan se vaihtelisi viranomaisen harkinnan mukaan 100–200 metrin välillä.
Määräysluonnoksen kohdassa 2.1.2 todetaan, että ”elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tulee harkita liikenneturvallisuuden varmistamiseksi mainoksen sijoittamisessa tieosuudella tapahtuneet onnettomuudet, liikennemäärät ja tieosuuden liikennetekniset ominaisuudet.” On epäselvää mitä tämä harkintaa koskeva lause käytännössä tarkoittaisi ilmoitusprosessin kannalta. Vaikuttaa siltä, että se antaisi viranomaiselle laajan harkintavallan kieltää mainoksen asettaminen tiettyyn paikkaan, vaikka se 2.1.1 kohdan nojalla muuten olisi sallittua tietylle alueelle. Ratkaisu ei selkeytä tienvarsimainosten asettamiseen liittyvää sääntelyä vaan käytännössä voisi johtaa käytäntöjen tiukentumiseen.
Mitä tulee määräysluonnoksessa mainittuihin onnettomuuksiin, jotka harkinnassa saattavat johtaa ilmoituksen hylkäämiseen niin sen osalta voidaan todeta, että perustelumuistiossa ei mainita olennaisena tekijänä sitä mistä syystä onnettomuus on aiheutunut. Onko esimerkiksi peräänajo, joka on aiheutunut perässä ajavan auton liian pienestä turvavälistä, sellainen onnettomuus, jonka nojalla viranomainen voisi kieltää tapauskohtaisen harkinnan nojalla mainoksen asettamisen tiettyyn paikkaan.
Määräysluonnoksen 2.1.2 kohdassa annetaan viranomaiselle oikeus harkita mainoksen sijoittamista moottoritiellä ja moottoriliikennetiellä kohteessa, jossa mainostaulun huoltoa varten ei ole ympärivuotista kulkuyhteyttä ja muualla tiellä sellaiseen kohteeseen, jossa mainoksen pystyttämis- ja huoltotyöt saattavat aiheuttaa vaaraa muulle liikenteelle. Jälkimmäinen kursiivilla merkitty teksti jättää käytännössä vapaaseen harkintaan mainoksen kieltämisen muulla tiellä, jos viranomainen katsoo pystyttämis- ja huoltotöiden vaarantavan liikenneturvallisuutta.
Määräysluonnoksen 2.1.1 kohdan (alakohta 3 b) mukaan mainosta ei saa sijoittaa alle 200 metrin etäisyydelle ennen eritasoliittymän ensimmäistä suunnistustaulua. Kohdan 2.1.2 kappale käsittelee myös eritasoliittymäramppien läheisyyteen sijoitettavia mainoksia. Kappaleessa todetaan, että mainoksen asettaminen voidaan kieltää maantien suoja-alueen ulkopuolella eritasoliittymän ramppien läheisyyteen, jos se aiheuttaa vaaraa eritasoliittymän ja ramppiteiden liikenneturvallisuudelle. Liikenneturvallisuuden arvioinnissa tulee ottaa huomioon liikennemäärät, onnettomuushistoria ja eritasoliittymän ja ramppiteiden ominaisuudet, jotka voivat heikentää liikenneturvallisuutta.
Eritasoliittymiin liittyvää määräystä sovellettaessa toiminnanharjoittajille ei ole selvää mitä tarkoitetaan eritasoliittymän läheisyydellä. Liikenneturvallisuuden varmistamiseksi asetettu vaatimus siitä, että mainoksen asettamista tulisi välttää, jos paikassa on sattunut liikenneonnettomuus viiden viimeisen vuoden aikana, on myös liian tiukka vaatimus. Aikaväli on hyvin pitkä ja liikenneonnettomuuksia ei voi ottaa huomioon ilman harkintaa siitä mistä syystä onnettomuus on tapahtunut.
MaRa toteaa, että tienvarsimainontaa koskevaa määräysluonnosta on muutettava siten, että määräyksiä selkeytetään ja viranomaisen harkintavaltaa muutetaan siten, että viranomainen voi poiketa määräyksistä mainoksen asettajan eduksi tapauskohtaisen harkinnan perusteella, mutta ei sen sijaan kieltää mainoksia tapauskohtaisen harkinnan perusteella.
MaRa katsoo, että jos tapauskohtainen harkinta mainoksen asettajan edun vastaisesti sisällytetään määräykseen, tulisi mainoksen asettaminen voida kieltää vain, jos on ilmeistä, että mainoksen asettaminen tiettyyn paikkaan vaarantaisi liikenneturvallisuutta. Selkeästi vaativammat liikenteelliset olosuhteet esimerkiksi (eritaso)liittymäalueilla voivat tapauskohtaisen harkinnan perusteella tehdä alueesta sellaisen, että mainoslaitetta ei voi sinne asettaa. Paikan onnettomuushistoriasta itsessään ei voi päätellä sitä vaarantaisiko mainos tietyllä paikalla liikenneturvallisuutta, koska liikenneonnettomuuksiin on useita mahdollisia syitä.
2.2 Maanteillä poikkeusluvalla olevat mainoslaitteet
MaRa toteaa, että useita kiinteitä tienvarsimainoksia on mainostamis- ja opastustarkoituksessa asetettu sopivalle etäisyydelle opastettavan kohteen liittymää. Suuri määrä maanteillä olevia poikkeusluvallisia tienvarsimainoksia on voimassaolevan liikenneviraston määräyksen vastaisia. Tienvarsimainontaa koskevan määräysluonnoksen perusteella on epäselvää, että joutuisivatko yritykset joutuvat poistamaan ne maanteiltä laissa olevan siirtymäajan päättyessä. Tästä aiheutuisi yrityksille merkittäviä kustannuksia.
Määräysluonnoksen perustelumuistiossa kohdassa vaikutukset asiakkaiden, sidosryhmien ja kansalaisten toimintaa ei ole lainkaan arvioitu miten määräysluonnos vaikuttaisi nimenomaan jo maanteillä oleviin luvallisiin mainoslaitteisiin. Tämä on arvioitava määräysluonnoksen jatkovalmistelussa.
MaRa katsoo, että tienvarsimainontaa koskevia määräyksiä tulisi muuttaa siten, että maanteillä jo olemassa olevia poikkeusluvallisia mainoksia, joista ei ole aiheutunut selvitysten mukaan liikenneturvallisuusriskejä, ei tarvitse poistaa vaan ne voidaan myös ilmoitusmenettelyssä asettaa nykyisille paikoilleen. Tämän tulee koskea sekä tavallisia että itsevalaisevia mainoksia.
2.3 Tilapäisistä tienvarsi-ilmoituksista
Laissa liikennejärjestelmästä ja maanteistä säädetään, että ilmoitusvelvollisuus tienvarsimainoksesta, ei koske kokous-, tiedotus-, huvi-, hää- tai muuta niihin rinnastettavaa tilaisuutta taikka yhteiskunnallista, poliittista tai muuta aatteellista tilaisuutta koskevaa tilapäistä ilmoittelua. Näitä koskevat ilmoitukset saa asettaa paikalleen aikaisintaan kuukautta ennen asianomaista tilaisuutta, ja ne on poistettava viikon kuluessa siitä, kun tilaisuus on pidetty.
Matkailu- ja ravintola-alalla poikkeusta käytetään monenlaisissa asiakastilaisuuksissa. Ilmoitus yksityistilaisuudesta kuten huvi- ja häätilaisuudesta tai yritystapahtumasta sijoitetaan toimipaikan kuten hotellin, kylpylän tai muun kongressipaikan lähettyville opastamaan vieraita tai tapahtuman osallistujia paikalle. Yritystapahtumissa käytetään usein myös tilapäisiä mainoksia, joita saatetaan sijoittaa myös maantien varteen. Useimmissa tapauksissa ilmoituksen/mainoksen asettaa ja poistaa tilaisuuden järjestäjä.
Tilapäistä tienvarsi-ilmoittelua käytetään myös isommissa tapahtumissa kuten musiikkifestivaaleilla opastamaan osallistujia paikalle ja paikoitus- tai huoltoalueille.
Liikennevirasto on antanut isompia tapahtumia koskevan ohjeen 3/2017 (Tapahtumat ja maantiet). Ohjeessa käsitellään tapahtumia, jotka saavat aikaan tielle poikkeuksellisen suuren liikennevaikutuksen suuren osallistujamäärän liikkumisen vuoksi. Näitä ovat ohjeen mukaan asuntomessut, musiikkifestivaalit, hengellisten yhteisöjen suurkokoontumiset sekä suuret urheilutapahtumat. Ohjeen sivulla 13 todetaan, että tapahtuman toteuttaminen edellyttää tilapäisiä toimenpiteitä, joista yhtenä mainitaan tilapäinen tienvarsi-ilmoittelu.
Ohjeessa todetaan, että tapahtuman tilapäisen tienvarsi-ilmoittelun tarkoituksena voi olla ilmoittaa tapahtuman ajankohta ja sijainti ja varmistaa osallistujien sujuva saapuminen tapahtuman järjestäjän varaamille pysäköintialueille ja ohjata osallistujia käyttämään tarkoitukseen parhaiten sopivia reittejä. Tilapäisin tienvarsi-ilmoituksin aikaansaadulla reittiohjauksella pyritään vähentämään kohteen etsimisestä aiheutuvaa ruuhkaa tai vaaraa yleiselle liikenteelle.
Vuonna 2016 annetussa määräyksessä tilapäisten tienvarsi-ilmoitusten kokoa rajoitettiin siten, että tiealueelle sijoitettavan ilmoituksen maksimikoko on 80 cm * 120 cm. Kesällä 2018 uudistetuissa määräyksissä ei tilapäisten ilmoitusten kokoa rajoitettu. Lausunnolle lähetetyssä määräysluonnoksessa esitetään, että maantien tiealueelle sijoitettavan tilapäisen ilmoituksen leveys tai korkeus saa olla enintään 120 cm ja enimmäiskoko 1 neliömetri. Enimmäiskokoon lisäystä esitetään, jotta tilapäisen ilmoituksen muotoa ei rajoiteta, mutta kuitenkin varmistetaan liittymien ja tien reuna-alueen turvallisuutta.
On epäselvää mihin perustuu tilapäisen ilmoituksen koon rajoittaminen näin pieneksi. Onko olemassa tutkimuksia / selvityksiä, joiden perusteella määräyksen antava viranomainen voi perustaa maksimikoon rajoittamisen näin pieneksi. Kun lain nojalla mainosten asettamista voidaan rajoittaa liikenneturvallisuuden varmistamiseksi, tulee rajoitusten perustua luotettavaan faktatietoon. Normaalin mainoslaitteen enimmäiskoko on 50 neliömetriä ja tilapäisen ilmoituksen maksimikoko on 50 kertaa tätä pienempi.
MaRa toteaa, että yleisötapahtumien tarpeiden osalta esitetty maksimikoko on liian pieni. Se ei täytä opastamistarkoitusta, koska määräyksen mukaista pientä ilmoitusta ei välttämättä huomaa autolla ohi ajettaessa eikä sen kokoon ole mahdollista sisällyttää kaikkea olennaista informaatiota. Jos koko on liian pieni, niin suuri määrä tapahtumaan saapuvia autoilijoita joutuisivat joko jarruttamaan tienvarsi-ilmoituksen kohdalle lukemaan pienessä ilmoituksessa olevaa informaatiota tai ilmoitus jäisi kokonaan huomaamatta. Jos ilmoituksesta ei helposti näe sen sisältöä, joutuu keskittymään ilmoituksen lukemiseen, jolloin muun liikenteen seuranta voi vaarantua.
MaRan näkemyksen mukaan maksimikoon rajoittaminen näin pieneksi vaikeuttaa tapahtumiin opastamista ja voi myös heikentää liikenneturvallisuutta.
Ehdotettu maksimikoko aiheuttaa ongelmia myös tilaisuuksien kohdalla. Yritystapahtumissa voidaan käyttää tienvarsilla myös isompia mainoksia, kuten esimerkiksi lipputyylisiä mainoslaitteita, jotka voivat olla kooltaan muutamien metrin korkuisia ja noin metrin levyisiä. Hää- ja huvitilaisuuksissa ilmoitukset ovat usein määräysluonnoksen maksimikoon alle olevia, mutta esitetty koko voi olla liian pieni varsinkin korkeamman nopeuden tieosuuksilla, jossa tarvittaisiin isompaa ilmoitusta havaittavuuden takia.
Edellä todetun perusteella MaRa katsoo, että määräysluonnoksesta tulee poistaa tilapäisiä ilmoituksia koskeva maksimikokoko. Jos maksimiko katsotaan välttämättömäksi määritellä, niin maksimikoon on oltava olennaisesti suurempi, jotta se ei hankaloita opastamista erilaisiin yleisötapahtumiin. Määräysluonnoksessa oleva koko on myös liian pieni yritystapahtumien näkökulmasta ja joissakin tapauksissa myös huvi- ja häätilaisuksien kohdalla.
Lisätietoja antaa lakimies Kai Massa, 09 – 6220 2047, kai.massa@mara.fi
Kunnioittavasti,
Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry
Timo Lappi Veli-Matti Aittoniemi
toimitusjohtaja varatoimitusjohtaja