Lausunto liikenne- ja viestintäministeriölle koskien vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuuria

Liikenne- ja viestintäministeriön kommenttipyyntö 17.11.2021

Vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuuria koskeva asetusehdotus (AFIR)

 

EU:n komissio on antanut heinäkuussa 2021 uuden asetusehdotuksen (AFIR) vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöönotosta. LVM on järjestänyt asiassa kuulemistilaisuuden ja varannut mahdollisuuden esittää kommentteja asiasta torstaihin 25.11 klo 16 mennessä.

Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry (jäljempänä MaRa) on osallistunut kuulemistilaisuuteen ja toteaa asiasta seuraavan:

 

1. AFIR-ehdotuksen vaatimus kevyen liikenteen sähköisestä latausinfrasta

AFIR-ehdotuksen mukaan vuoteen 2025 mennessä TEN-T-ydinverkolla on oltava 60 km välein kevyen liiketeen latauskenttä, jossa lataustehoa yhteensä 300 kW (kilowatti), ja vähintään yksi piste, jonka teho on 150 kW. 

Vuoteen 2030 mennessä kevyen liikenteen osalta TEN-T-ydinverkolla on oltava 60 km välein latauskenttä, jossa lataustehoa yhteensä 600 kW, ja vähintään kaksi pistettä, joiden teho on 150 kW.  TEN-T-kattavalla verkolla olisi asetusehdotuksen mukaan oltava 60 km välein latauskenttä, jossa lataustehoa yhteensä 300 kW, ja vähintään yksi piste, jonka teho on 150 kW. Vuoteen 2035 mennessä vaatimukset kasvavat lataustehon osalta.  TEN-T-kattavalla verkolla olisi oltava 60 km välein latauskenttä, jossa lataustehoa yhteensä 600 kW, ja vähintään kaksi pistettä, joiden teho on 150 kW.

Asetusehdotuksen mukaan sähköisen liikenteen latausaseman tulisi olla 2 km säteellä tiestä ja myös tien molemmilla puolilla.

LVM:n kuulemistilaisuudessa on todettu, että AFIR-asetusehdotuksen mukaisesti TEN-T-ydinverkolla vuoden 2025 loppuun mennessä mahdollisesti tuleva vaatimus 600 kW:n antotehosta ja kahden suurteholatauspisteen poolista 60 km:n välein täyttyy tällä hetkellä noin neljäsosalla TEN-T-teiden ydinverkon tiepituudesta. TEN-T-teiden kattavalla verkolla vuoden 2030 kriteerit täyttyvät nyt noin 17 %:lla tiepituudesta. Suomessa ei tällä hetkellä ole TEN-T-teiden varrella olevia latauspooleja, jotka täyttäisivät vuoden 2030 kriteerit ydinverkolla ja vuoden 2035 kriteerit kattavalla verkolla.

Väyläviraston sivuilla olevan kartan mukaan Suomessa on n. 1 100 km ydinverkkoa. Kattavaa verkkoa on yhteensä 5 200 km (josta noin 1 100 km ydinverkkoa ja 4 100 km muuta tieverkkoa). Liikennevirrat tiellä vaihtelevat merkittävästi. Kuulemistilaisuudessa esitetyn liikennevirtakartan mukaan merkittävä osa myös Suomen kattavasta tieverkosta on vähäliikenteistä.

 

2. Latausinfran kehittyminen markkinaehtoisesti julkisen infratuen vauhdittamana

MaRa toteaa, että sähköisen liikenteen latausverkoston rakentamisessa tärkeitä periaatteita ovat markkinaehtoisuus ja toimialaneutraalisuus. Julkista latausinfraa rakennetaan markkinaehtoisesti ja energiaviraston julkisen infrastruktuurituen vauhdittama sinne, jossa lataukselle on kysyntää.  

MaRa toteaa, että jotta sähköisen liikenteen latausinfra kehittyisi kansallisten tavoitteiden mukaisesti, julkisen tuen määrää tulisi nostaa nykyisestä merkittävästi. Erityisen tärkeää julkinen tuki on suurteholatauspisteiden yleistymisessä. Suurteholatausasemien kustannukset ovat kymmenissä tuhansissa euroissa. Kustannukset voivat helposti olla jopa yli satatuhatta euroa, jos esimerkiksi haja-asetusalueella sijaitsevalla liikenneasemalle pitää tehdä suurtehon mahdollistavaa uutta kaapelointia. Suuri osa liikenneasemista on talotekniikaltaan sellaisia, että suurteholatausaseman toteuttaminen niiden yhteyteen vaatii merkittäviä investointeja myös asemien perusinfrastruktuuriin.

MaRa toteaa, että rakennusten energiatehokkuusdirektiivin EBPD nojalla säädetyn toimialaneutraalin lain[1] nojalla myös olemassa oleviin ei-asuin rakennuksiin, joiden yhteydessä on yli 20 parkkipaikkaa, tulee vuoteen 2025 mennessä rakentaa vähintään yksi sähköautojen latauspiste.  Suomeen rakennetaan tämän seurauksena suuri määrä latauspisteitä eri puolelle Suomea. Lain nojalla rakennettava latauspiste voi olla myös julkinen latauspiste.

 

3. MaRan näkemyksiä AFIR-ehdotuksesta (kevyen liikenteen latausinfra)

MaRa katsoo, että asetuksessa ei tulisi säätää kaavamaisia kilometrimääriä ja kilowattirajoja, vaan pitäisi luottaa siihen, että verkosto rakentuu markkinaehtoisesti. Yritysten optimointi takaa sen, että latauspisteet tulevat kysyntään nähden oikeisiin paikkoihin oikealla teholla. Tarkalla sääntelyllä on mahdollista saada vain näennäistä varmuutta ja samalla hukata niukkoja resursseja.  

AFIR-ehdotuksessa valtiolle asetetaan sitovia velvoitteita varmistaa, että TEN-T-ydinverkolla (2025 mennessä) ja TEN-T-kattavalla verkolla (2030 mennessä) on tietyn välimatkojen välein latausasemia, jossa on oltava myös suurteholatausmahdollisuus (vähintään 150 kW).

MaRa toteaa, että asetuksen kaavamaiset vaatimukset latausasemista tieverkolla on laadittu pitäen silmällä tiheästi asuttua maata, jossa on vilkkaasti liikennöity tieverkko. Suomen liikenteelliset olosuhteet poikkeavat merkittävästi esimerkiksi Keski-Euroopasta. Suomi on harvaan asuttu maa, jossa on kuitenkin laaja ja kattava tieverkosto, josta merkittävä osa on vähäliikenteistä. Kattavaa TEN-T-verkkoa, johon AFIR-asetuksen vaatimukset kohdistuisivat, on yli 5 000 kilometriä.

MaRa katsoo, että AFIR-asetuksen kaavamainen vaatimus 60 kilometrin välein sijoitettavista sähköautojen latausasemista ei ole perusteltu Suomen liikenteelliset olosuhteet huomioiden. Ehdotetuilla vaatimuksilla Suomeen erityisesti vähäliikenteiselle tiestön osuudelle jouduttaisiin rakentamaan suuri määrä latausasemia, joille ei olisi todennäköisesti riittävää kysyntää. Kaavamainen vaatimus johtaa hukkainvestointeihin, mikä on pois vaikuttavimmista sähköisen liikenteen edistämisen panostuksista. Asetusehdotuksessa latausasemilta edellytetään suurteholatausmahdollisuutta. Suurteholatausasemien kustannukset ovat vähintään kymmenissä tuhansissa euroissa.

Asetuksella säädetään valtiota sitovista latausasemavaatimuksista pitkälle tulevaisuuteen (2030 ja 2035). Latausinfra ja sähköautojen akkuteknologia kehittyvät nopeasti. Kaavamaisten sitovien vaatimusten asettaminen tiestön varrella olevalle latausinfralle pitkälle tulevaisuuteen on riskialtista, koska investoinnit voivat muun muassa tekniikan kehittymisen myötä osoittautua hyödyttömiksi.

LVM:n kuulemistilaisuudessa on esitetty luonnos Suomen esittämistä joustoista asetuksen vaatimuksiin ja joustoluonnoksesta on toimitettu 22.11.2021 päivitetty versio. MaRa pitää joustojen saamista asetusten vaatimuksiin erittäin tärkeänä. Joustoluonnosta tulee kuitenkin muuttaa alla todettu huomioiden.

LVM:n kuulemistilaisuudessa tuotiin esille, että latausasemat tulisi sijoittaa määrävälein (60 km) tien molemmille puolille. Tämä on Suomen olosuhteisiin nähden kohtuuton vaatimus. On oltava hyväksyttävää, että latausasema voi olla ainoastaan toisella puolella tietä, jos ajoneuvolla pääsee latausasemalle riippumatta kummalla puolella tietä ajaa. Suomessa tienkäyttäjien palveluiden saavutettavuuteen ei vaikuta se kummalla tietä ajaa. Esimerkiksi moottoritiellä tien toiselle puolelle pääsee rampilta ja tien ylittävän sillan kautta tai alikulkutien kautta yms. Alemman asteisella tieverkolla, jossa ei ole ramppeja tai alikulkua, tien toisella puolelle kääntyminen on mahdollista ja osassa paikoista kääntyville autoille on oma ryhmityskaista. Latausaseman sijaitseminen ”vain” yhdellä puolella tietä tulee olla mahdollista TEN-T-ydinverkolla ja kattavalla verkolla ja myös muualla kuin vähäliikenteisellä verkolla.

LVM:n kuulemistilaisuudessa 17.11.2021 tuotiin esille mahdollisena joustona sen, että vähäliikenteisellä verkolla (alle 10 000 ajoneuvoa tai 2000 raskasta ajoneuvoa /päivä) jäsenvaltiot voivat pidentää vaadittuja välimatkoja niin, että harvoin liikennöidyillä teillä latauspoolien yhteenlasketut välimatkat keskimäärin täyttävät välimatkavaatimukset. Uudessa versiossa (22.11.2021) tämä joustoehdotus on poistettu.  

MaRa katsoo, että asetuksessa ei tulisi säätää kaavamaisia kilometrimääriä ja kilowattirajoja. Jos asetusta ei saada tältä osin muutettua, niin neuvotteluissa pitää saada joustoa tarkkoihin välimatkavaatimuksiin. Keskimääräinen välimatkavaatimus latausasemien välillä vähentää riskiä hukkainvestointeja ja mahdollistaa paremmin sen, että latausasemia rakennetaan markkinaehtoisesti ja julkisen infrastruktuurituen sinne missä myös tienkäyttäjille on palveluita (esimerkiksi liikenneasemat).  

AFIR-ehdotuksen mukaan sähköisen latausaseman tulisi sijaita 2 kilometrin säteellä tiestä. Erityisesti TEN-ydinverkon ulkopuolella asetuksen edellyttämä latausasema tulisi voida olla pidemmällä tiestä. Tällöin yhdessä keskimääräisen etäisyysvaatimuksen kanssa voidaan mahdollisimman tehokkaasti hyödyntää jo olemassa olevaa infraa latausasemien sijoittamiseen. AFIR-asetuksen edellyttämä sähköautojen latausasema voi sijaita esimerkiksi matkailukeskuksessa.  Etäisyydeksi tulisi 2 kilometrin sijasta sallia vähintään 4–6 kilometriä. Tällöin AFIR-asetuksen ”hyväksymiä” latausasemia voisi rakentua eri paikkoihin niin, että ne ovat kuitenkin sähköautojen käyttäjien ulottuvilla. 

Etäisyyden nostaminen olisi perusteltua myös siitä syystä, että EPBD:n nojalla säädetyn lain nojalla Suomeen rakennetaan suuri määrä sähköautojen latauspisteitä ei-asuinrakennusten yhteyteen. Tällöin näissä kohteissa olevat julkiset latauspisteet, jotka täyttävät AFIR-asetuksen latausaseman vaatimukset, laskettaisiin mukaan asetuksen velvoitteita tarkasteltaessa. Jos etäisyys tiestä rajataan liian lyhyeksi, suuri määrä potentiaalisia latausasemapaikkoja rajautuu pois. Tämä ei ole perusteltua resurssien tehokkaan käytön näkökulmasta.

AFIR-asetuksen velvoitteet kohdentuvat valtioihin. MaRa pitää välttämättömänä, että asetusehdotuksen valtiota sitovien velvoitteiden täyttämiseen ei käytetä yrityksiä pakottavaa lainsäädäntöä. Valtio vastaa ja huolehtii siitä, että asetuksen velvoitteet täytetään. Tämän takia asetuksen velvoitteiden on oltava sellaisia, että ne pystytään realistisesti Suomessa saavuttamaan sähköautojen latauspisteiden markkinaehtoisella rakentamisella, jota vauhditetaan energiaviraston julkisella infrastruktuurituella. Liikenneasemille ei tule säätää mitään pakkovelvoitteita sähköautojen latauspisteiden rakentamiseen.

 

4. MaRan näkemykset AFIR-ehdotuksesta (raskaan liikenteen latausinfra) 

Raskas liikenne sähköistyy hitaammin kuin kevyt liikenne. Näköpiirissä on, että Suomessa raskas liikenne käyttää vielä pitkään nestemäisiä polttoaineita. AFIR-ehdotus sisältää pakottavia vaatimuksia rakentaa Suomeen raskaan liikenteen latausinfraa TEN-T-ydinverkolle ja kattavalle verkolle.

Massiivinen investointi raskaan liikenteen latausinfraan kaavamaisin välimatkoin ydinverkolla ja kattavalla tieverkolla vaikuttaa tarpeettoman tiukalta vaatimukselta, joka johtanee hukkainvestointeihin. Raskaan liikenteen sähköistymisen nopeudesta ja tarvittavista latausasemista ja niiden sijainnista Suomessa tarvittaisiin kattava selvitys, jonka pohjalta voitaisiin arvioida AFIR-ehdotuksen vaatimusten järkevyyttä. 

 

Kunnioittavasti,

 

Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry

 

Veli-Matti Aittoniemi                             Kai Massa

varatoimitusjohtaja                               lakimies