Kirjaudu MaRan jäsensivuille

Voiko lainsäätäjä suosia yhtä kilpailijoista?

Überissä ja Airbnb:ssä ei ole kysymys jakamistaloudesta, vaan ammattimaisesta liiketoiminnasta. MaRa ei ole välitystaloutta vastaan, mutta vaatii samanlaisia sääntöjä samanlaiseen toimintaan, Timo Lappi kirjoittaa.

Jakamistalous on EU:n komission, hallituksen ja ministeriöiden ohjelmassa korkealla prioriteetilla. Samat poliitikot ja virkamiehet, jotka ovat luoneet nykyisen lähes läpipääsemättömän lainsäädäntöhimmelin ja sen valvonnan, ovat valmiita siihen, että jakamistaloudeksi kutsutussa toiminnassa voidaan jättää toimialan lainsäädäntö syrjään ja toimia ilman viranomaisvalvontaa. Perinteisiä toimialoja syytetään siitä, että ne yrittävät estää kilpailua. Siitähän ei ole kysymys, vaan lainsäädännön ja valvonnan tasapuolisuudesta.

Überissä ja etenkään Airbnb:ssä ei ole kysymys jakamistaloudesta, vaan ammattimaisesta liiketoiminnasta. Sen vuoksi jakamistalous ei ole oikea termi vaan välitystalous. Esimerkiksi Airbnb:n piirissä Berliinissä olevista 24 000 kohteesta 15 000 on jatkuvassa majoituskäytössä ja Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuksen mukaan lähes 30 prosenttia Airbnb:n tuloista tulee kohteista, jotka ovat majoituskäytössä yli 360 vuorokautta vuodessa. Airbnb on ilmoittanut panostavansa tulevaisuudessa myös liikematkailijoihin.


Ministeriö tukee välitystaloutta

Liikenne- ja viestintäministeriö on julkaissut ehdotuksensa liikennekaareksi. Ehdotuksessa on paljon hyviä ja kannatettavia uudistuksia, jotka kuitenkin sivuutan tässä yhteydessä. Liikennekaarihankkeen tekee matkailu- ja ravintola-alan sekä muiden palvelualojen kannalta merkittäväksi se, että hanke on ensimmäinen lainsäädäntöhanke, jossa lainsäätäjä ottaa kantaa välitystalouteen ilmiönä. On siis mahdollista, että lainsäätäjän kanta on sama myös muissa välitystalouden hankkeissa.

Ministeriö toteaa ehdotuksessa suoraan, että tarkoituksena on tukea uusia jakamistalouden malleja. Sen periaatelinjaus näkyy myös itse ehdotuksessa: ministeriö ehdottaa uuden ei-ammattimaisen toiminnan käsitteen luomista. Ei-ammattimaisena pidetään kuljetustoimintaa, josta saadut korvaukset edeltävän 12 kuukauden aikana eivät kokonaisuudessaan ylitä 10 000 euroa. Tällaiseen toimintaan ei sovelleta liikennekaaren henkilökuljetustoimintaa koskevia säännöksiä lainkaan.

Taksitoimintaa koskevaa sääntelyä puretaan, mikä on positiivinen asia. Taksitoimintaa säännellään ehdotuksen mukaan kuitenkin monella tavalla. Kilpailuasetelma ammattimaisen ja ei-ammattimaisen toiminnan välillä vääristyy pahasti. Ei-ammattimaisen toiminnan harjoittaja voisi olla esimerkiksi tuomittu raskaista liikennerikoksista tai rikoksista, jotka estävät hänen työskentelynsä lasten parissa. On mahdotonta ymmärtää, että asiakkaan suojalla ja turvallisuudella ei olisi mitään merkitystä ei-ammattimaisessa toiminnassa.

Ehdotus luo otollisen pohjan harmaan talouden kasvulle, verotulojen vähenemiselle ja taksitoiminnan kilpailukyvyn heikkenemiselle. Ainoa velvollisuus välitysalustan pitäjälle on varmistaa, että kuljetuksesta vastaavalla on liikennelupa tai etteivät sen välittämistä kuljetuksista kuljetustoiminnan harjoittajalle maksettavat korvaukset ylitä 10 000 euroa. Välitysalustan pitäjä ei ole vastuussa asiakkaalle kuljetuksista, eikä sillä ole velvollisuutta ilmoittaa veroviranomaisille kuljettajan ajo- ja maksutietoja tuloveron ja arvonlisäveron maksamisen tarkastamista varten, kuten Virossa on suunniteltu.

Olen keskustellut Überin edustajien kanssa kaksi kertaa, ja lakiehdotus on kirjoitettu suoraan heidän tavoitteidensa mukaisesti. Überin toiminnan suosiminen ihmetyttää senkin vuoksi, ettei Suomi saa euroakaan verotuloja sen komissiosta tai liikevoitosta.

Ehdotus herättää monta kysymystä. Omaksuuko lainsäätäjä ei-ammattimaisen toiminnan käsitteen myös muun välitystalouden sääntelyssä? Voiko sama henkilö siis kuljettaa ei-ammattimaisesti ihmisiä, majoittaa ei-ammattimaisesti asiakkaita ja pitää kotiaan ravintolana ei-ammattimaisesti? Voiko hän harjoittaa kutakin noista toiminnoista 10 000 euron rajaan asti ja olla edelleen ei-ammattimainen? Voiko sama henkilö perustaa useita osakeyhtiöitä ja harjoittaa kaikissa niissä erilaista välitystalouden toimintaa ei-ammattimaisesti 10 000 euron rajaan asti? Kysymykset osoittavat, ettei välitystalouden sääntelyä ole harkittu loppuun asti.

 

TEM:n taustamuistio kotimajoituksesta

Teimme TEM:lle aloitteen kaksi vuotta sitten ammattimaisen kotimajoituksen selvittämisestä. TEM on laatinut huhtikuun lopussa taustamuistion ”Kotimajoitus osana jakamistaloutta”. Muistiossa suhtaudutaan kotimajoitukseen hyvin positiivisesti. Matkailualaa kehotetaan sopeutumaan uuteen toimintaympäristön muutokseen.

Valtio voisi muistion mukaan pyrkiä edesauttamaan jakamistaloutta, jolloin valtio voisi saada verotuksen kautta lisää tuloja ja työpaikkoja sekä olla mukana ekologisemman toimintakulttuurin luomisessa. Muistiossa todetaan kuitenkin sääntelyn tasapuolisuuden vaatimus, ja siinä tarjotaan eri vaihtoehtoja sääntelyyn.

Muistion pahin puute on kotimajoituksen käsitteleminen pienimuotoisena näpertelynä, vaikka ulkomaiset esimerkit osoittavat sen olevan ammattimaista liiketoimintaa jo nyt. Ammattimaisuus lisääntyy niin Suomessa kuin muuallakin. On vaikeaa uskoa, että asiakkaiden siirtyessä käyttämään hotellien ja hostellien sijaan kotimajoitusta valtio saisi lisää tuloja ja työpaikkoja. Kun hotellien ja hostellien palvelujen kysyntä vähenee, vähenevät myös verotulot ja työpaikat. Harmaalle taloudelle otollinen ammattimainen kotimajoitustoiminta ei korvaa menetettyjä verotuloja.


Voiko samaa toimintaa säädellä eri säännöin
?

Ennen välitystalouden nousua vastaus oli itsestään selvä: samaa toimintaa on säänneltävä samalla tavalla. Lainsäätäjällä ei ole oikeutta valita, kuka samoista asiakkaista kilpailevista voittaa kilpailun suosimalla sitä. Jos lainsäätäjä toimii tällä tavalla, lainsäädännön legitimiteetti on vaarassa.

Digitalisaatio tuo mukanaan monia hyviä ja kannatettavia asioita. Suomelle se on erityinen mahdollisuus. Digitalisaatio ja välitystalous eivät voi kuitenkaan olla taikasanoja, jotka oikeuttavat asettamaan eri toimijat epätasa-arvoiseen asemaan. Liikennekaariehdotus on ristiriidassa lainsäädännön tasapuolisuuden periaatteen kanssa. Lainsäätäjän vaihtoehtoina ovat joko sääntelyn purkaminen kokonaan myös ammattimaiselta henkilökuljetustoiminnalta tai sääntelyn yhdenmukaistaminen kilpailuneutraaliksi. Tämä on myös TEM:n tehtävä ammattimaisen yksityisen kotimajoituksen osalta.

MaRa ei ole välitystaloutta vastaan mutta vaatii samanlaisia sääntöjä samanlaiseen toimintaan. Meille sopii erittäin hyvin, että TEM purkaa majoitustoiminnan sääntelyn kokonaan. Meille sopii myös se, että hotellit ja hostellit voivat jatkossa hankkia huoneita asunto-osakeyhtiöistä majoituskäyttöön.

Teksti: Timo Lappi

 

Päivitetty 21.06.2016

Yhteistyökumppanit

Fennia Hartwall Hartwa Trade Valio Saarioinen Accountor Metos Santa Maria Paulig Winpos Läntmannen Unibake